Vajaamiehinen päällikkölauma kitkerään tappioon Salossa

On keskimäärin kivempi voittaa kuin hävitä. On myös kivempi keskimäärin lähteä tavoittelemaan voittoja, kun on täysi pakka pelimerkkejä edessä. Jos pelimerkkejä on vastustajaan nähden vähän, niin silloin tarvitsee pelata huomattavan paljon paremmin kuin vastustaja, jotta täyspotti irtoaa. Eli tämä tarkoittaa toisella tavalla sanottuna sitä, että mikäli osapuolet ovat taidoiltaan tasaväkisiä, niin se kummalla on enemmän pelimerkkejä, voittaa isommalla todennäköisyydellä pelin.

Tästä järjettömästä pokeriesimerkein esitetystä ajatuksen juoksusta voidaankin sitten palata sunnuntain tapahtumiin...

Päällikkönippu siis lähti hieman vajaamiehisenä Saloon pelaamaan tähän mennessä tärkeintä otteluaan. Päälliköillä on tällä hetkellä, II-divisioona-asteikolle kalibroidulla mittarilla mitattuna, yhdeksän kappaletta laadukkaita puolustajia. Näistä laadukkaista puolustajista ei tosin ole hirveästi apua joukkueelle, mikäli niistä ei saada kuin alle puolet mukaan rintamalle. Salossa kun on vielä ainakin 12 hehtaaria iso kaukalo, niin kilometrejä tulee väkisinkin koneeseen. Hyökkäyspuolen syömähammas ja päävalmentaja Erosen Masi, ei päässyt myöskään otteluun, joten näin ollen pelattiin kolmella sentterillä ja neljällä laituriparilla.

Ensimmäinen erä alkoi kohtalaisen hyvin ja Salon etukäteen tiedetty alun kova prässi ja nopeat suunnanmuutokset saatiin eliminoitua. Kahdeksannen minuutin kohdalla tapahtui kuitenkin sellaista, jota harvoin päällikköpumppu joutuu todistamaan. Jerryn räpylässä oli reikä. Salon ykkösnyrkin Piiroinen veti puolihuolimattoman rannevedon alueelle viennin jälkeen ja sinnehän se lätty lipui. Maalin syntytapa oli etukäteen ajateltuna pahin mahdollinen joukkueelle, koska etukäteen pelätty omanpään haavoittuvuuden toteutuminen tapahtui osa-alueella, jossa sen ei ennustettu tapahtuvan. No jääkiekko olisi aika tylsä laji, jos siinä ei tapahtuisi virheitä kenellekään ja joukkueen onneksi tämä ei Jerryn jatkotorjuntoihin vaikuttanut. Toisen pömpelin Salo teki heille niin tyypilliseen tapaan. Ensin kiekko keskialueelle, josta törkätään pakin edestä kiekko mukaan ja vastahyökkäyksestä kiekko reppuun. Kaksi minuuttia tästä ja allekirjoittanut pääsi alivoimalla katkomaan poikittaissyötön ja neppasi kiekon häkkiin. Joukkue oli kuitenkin selvästi ottavampi osapuoli erän lopussa ja niinpä salolaiset pääsivät tekemään vielä yhden ennen kuin pelastava erätauko alkoi.

Erätauolla saatiin taas päällikköhenki jostain kaivettua ja toiseen erään rakennnettiin ihan erilainen ”tatsi” päälle. Salon selvä hallinta katosi kuin tuhka tuleen ja niinpä peliä saatiin vietyä jatkuvalla syötöllä salolaisten päätyyn. Pakkien kuntokin kesti hienosti ja joukkue pelasi erittäin järkevästi. Tosin mitään pelitavallisia hienouksia ei nähty, mutta tilanteen huomioon ottaen joukkue pelasi hyvin. Lupaamani ”Fogen ruoska osa II” meinasikin tapahtua jo sunnuntaina, kun lähes identtinen tilanne Eurajoki-pelistä toteutui erän puolivälissä, mutta ei ne valtamerilaivatkaan sentään joka viikko uppoa… :) Myllymaan tolppalaukauksen ja monien hyvien tilanteiden jälkeen saatiin lopulta palkinto työstä, kun Mäkilän Joonas pääsi sivaltamaan maalin edestä päälliköt maalin päähän.

Kolmanteen erään lähdettiin tilanteessa, jossa kumpi tahansa voisi vielä ottelun voittaa. Tasaisesti erä alkoikin, mutta sitten kuuden minuutin kohdalla tuli tilanne, jonkalaisiin tasaiset ottelut monesti ratkeavat. Salo otti 100-0 aloitusvoiton päällikköpäädyssä ja iski siniviivalta Hockey Teamin kahden maalin karkumatkalle. Pari minuuttia tästä ja päätuomari Valtanen teki pakolliset ”Valtaset” kohtalaisen linjakkaasti vihelletyn pelin jatkoksi ja antoi, erittäin heppoisin perustein, Salon YV:n aikana toisen boksin päälliköille. Salo kiitti ja iski viidennen häkin. Ottelu käytännössä ratkesi ja taas saatiin uusi merkintä kirjaan nimeltä ”Valtasen pilaamat ottelut länsirannikon alueella”. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että salolaiset olisivat ottelun voittaneet tuomarityöskentelyn takia, mutta avautumisen ”pointin” jokainen tätä blogia lukeva hokimies varmaan tajuaa. Joukkue vielä taisteli raivokkaasti ilman maalivahtia, kun Valtanen antoi säälittävän korvausjäähyn salolaisille tämän edellä mainitun episodin jälkeen. Kaksi minuuttia rumputulta ei kuitenkaan tuottanut tulosta, joten Salo korjasi täyden pistopotin ansaitusti.

Päälliköt kokivat ensimmäisen tappion, mutta joukkueen ilme kaikesta huolimatta oli hyvä ja taisteleva. Neljällä puolustajalla tosin annettiin hieman liikaa tasoitusta naapurille. Tämä ei niinkään näy puolustuspelaamisessa, vaan enemmänkin hyökkäämisessä ja erityisesti isossa kaukalossa, kuten Salossa. 30 minuutin peliajalla tasainen puolustustaso pystytään vielä tällä tasolla ehkä pitämään, mutta avauspelistä ja hyökkäyksien tukemisesta joudutaan väkisinkin karsimaan, jotta energiaa säästyisi puolustamiseen. Tietenkin tästä seuraa oravanpyörä, että myös puolustustilanteet lisääntyvät, kun tulee harhasyöttöjä, hätäisiä rännikiekkoja, ei ehditä pitämään viivaa tai ei ehditä/jakseta lähteä tukemaan hyökkäyksiä. Suuresta rasituksesta huolimatta pakisto selviytyi Iiron johdolla urakasta kiitettävin arvosanoin. Joukkue jatkaa matkaa ensi lauantaina Raisiossa, johon toivottavasti saadaan kasaan täysi ja ärsytetty päällikkölegioona.

Yksi asia tarvitsee tuoda vielä tämänkertaisen blogin lopuksi esille. Salon neljäs maali tehtiin, siis 100-0 aloitusvoiton jälkeen, suoraan syötöstä viivalta… Kuitenkin pöytäkirjaan on maaliin merkitty kaksi syöttäjää. Tämä on kyllä huutosyöttöjen huutosyöttö… :)