Porin Karhu HT onnistuttiin voittamaan ensimmäisessa ottelussa tällä kaudella. Mahdollisella häviöllä oltaisiin käytännössä ulkona kamppailusta Suomi-sarjan karsintoihin. Tosin Päälliköillä ei todellisia nousutavoitteita ole, koska realiteetit ovat mitä ovat, mutta käytännössä joukkue on sopinut, että loppuun asti mennään. Luonnollinen karsinta huolehtikoon sitten siittä, että nousua ei tapahdu…
Näitä asioita ei tällä kaudella tarvitse onneksi joukkueen miettiä. Sunnuntai-illan vierasotteluksi oltiin kohtalaisen virkeällä pelipäällä, mutta todettakoon, että ei kaveri kyllä kovin suurella intensiteetillä peliin tullut. Puolitoista erää siinä nyhvättiin, ennen kuin Karhu HT teki alivoimalla maalin, joka oli seurausta todella lepsusta omanpään pelaamisesta. Mahtoikoihan se olla neljäs yritys, josta kiekko viimein lipui sisälle päällikköpuolustajien katsellessa vierestä. Myllymaan Pete pääsi pelin tasoittamaan ansaitusti hetkeä myöhemmin, mutta edelleen maalin tekemisessä oli suuria ongelmia. Kolmannessa erässä peli sitten ratkesi yhden vaihdon aikana, kun Karhu HT sai kaksi puhdasta läpiajoa rakennettua, joista toisesta verkko heilui. Tilanteet olivat pahoja merkkausvirheitä, mutta läpiajojen hakeminen viimeisessä erässä oli porilaisten selkeä taktiikka. Lopussa Karhu HT iski vielä kiekon tyhjään maaliin ja alavireinen päällikkölauma kuittasi toisen perättäisen tappion. Ottelu oli myös allekirjoittaneen viimeinen koitos ennen Espanjan reissua, joten kahdesta seuraavasta ottelusta ei ole muita kuin villejä huhuja…
Joukkue otti pannuun jatkoajalla Loimaan Rocketsilta, vaikka torjuntoja kertyi vastustajan maalivahdille jälleen se 50. Seuran vieraskirjaan oli joku loimaalainen käynyt kommentoimassa joukkueen käyttäytymistä ottelun aikana, mutta asiassa ei ilmeisesti ole mitään perää. Viestin kieliasukin kertoo, että lähettäjä ei todennäköisesti ole ihan se ”penaalin terävin kynä.”
Tämän vuoden totaallisesti sohlannut Eurajoen Lätkä vieraili seuraavana päivänä Turkkusessa. Joukkueen maalinteko-ongelmiin saatiin hiukan lohtua, kun joukkue kuittasi puhtaan 13-1 voiton. Ottelussa selvästi erikoisin piirre oli maalien jakautuminen. Erien mennessä (1-0, 11-1, 1-0) voisi joku kysyä, että mitä ihmettä ja niin kysyi allekirjoittanutkin. Joukkue teki toisessa erässä alle puolessatoista minuutissa neljä maalia, joka taitaa olla jonkinlainen ennätys. Tärkeintä tietenkin, että niitä maaleja vihdoinkin tuli.
Hallituksen järjestämä saunailta, vastassa sarjakärki Salo HT ja täysmiehistö pitkästä aikaa mukana, loi pohjan hienolle ottelulle.. Päälliköiden näkökulmasta siis. Mollivoittoinen sävel toisella kierroksella haluttiin katkaista ja uhriksi sopi varsin mainiosti salolaiset, joiden kanssa on pelattu viime vuosina useita tasaisia vääntöjä.
Ottelu lähti käyntiin juuri niin vauhdikkaasti kuin voisi kuvitella, että sarjakärkeä vastaan pelatessa tapahtuu. Ei ole mikään ihme, että salolaiset pitävät piikkipaikkaa hallussaan, koska rehellisyyden nimissä oli Päälliköt ensimmäisessä erässä ottavana osapuolena. Toisaalta voidaan sanoa, että joukkue pelasi erinomaisen fiksua puolustuspeliä ja Jerry napsi lättyjä totuttuun tapaansa erinomaisesti. Molemmat joukkueet onnistuivat maalinteossa kertaalleen ja toiseen erään lähdettiin tasatilanteessa. Päälliköiden maalin viimeisteli Erosen Masi, ohjaamalla maalin edestä kiekon reppuun.
Toisen erän ensimmäisellä puoliskolla saatiin kaksi jäähyä, joiden johdosta peli pysyi salolaisten hallussa. Jäähyt kestettiin ja noin puolivälin jälkeen saatiin tärkeä johtomaali, kun keskialueen katkon jälkeen Jonski iski Päälliköt johtoon. Maali oli ottelun käännekohta, vaikka Piiroisen Antti tasoitti pelin vielä komealla ”kokosalin”-viennillään. Erä päättyi tasatilanteessa, mutta ottelun painopiste oli kääntynyt ja hienoinen yllätys roikkui ilmassa.
Kolmas erä oli - millä laseilla tahansa katsottuna - selkeästi päälliköiden. Jokainen kenttä sai painetta aikaiseksi ja seitsemän minuutin kohdalla kovalle työlle saatiin palkinto... tosin erikoiselta suunnalta. Allekirjoittanut sai maalin eteen loistavan syötön Haakanan Teemulta ja totutusta poiketen ei tällä kertaa epäonnistumista nähty. Minuutti maalista ja taas paikkui verkot, kun Rahkosen Joonas täräytti ylivoimalla kiekon ylämummeliin. Maalin jälkeen jouduttiin vielä kahdesti alivoimalle, mutta loistavan asenteen johdosta ei todellista takaa-ajoa enää salolaisilta nähty ja kauden hienoin voitto näki päivänvalon. Suurin yksittäinen tekijä voitossa oli se, että joukkue pääsi aloittamaan pelin normaalilla neljällä hyökkäysketjulla ja kolmella pakkiparilla. Tämä asetelma mahdollisti sen, ettei koko ajan kaveri vieressä vaihdu ja sellainen tietynlainen selkeys pelaamisessa lisääntyy. Totutunlaisia karkeita merkkausvirheitä ei nähty ja jokainen tilanne pelattiin huolella loppuun saakka. Joukkue ehkä tarvitsisi muutaman pelaajan lisää, jotta rasitusta voitaisiin jakaa ja resursseja riittäisi paremmin, koska nykyisellään ei voi opiskelijoilta vaatiakkaan, että jokaisessa ottelussa olisi kaikki aina mukana. Voitto oli jokatapauksessa hieno esitys joukkueelta ja teki henkiselle puolelle hyvää.
Hienon voiton jälkeen joukkue siirtyi Akademin omistamalle mökille Paraisten kupeeseen. Iso kiitos Dealle ja Krisulle järjestelyistä, jotka olivat kyllä oman päällikköhistoriani hienoimmat, mitä tulee siis saunailtoihin. Jos jääkiekkojoukkueen saunaillassa tarjoillaan alku-,pää- ja jälkiruuan sisältävä setti, niin voin suorilta sanoa, että suomenruotsalainen tilaisuuksien järjestämisfilosofia on valovuoden edellä perussuomalaisesta: ”Pätkä kylmää kyrsää ja helvetisti viinaa!”-meiningistä. Mökillä oli myös erittäin hieno ulkokäymälä, jossa oli mm. tummennetut ikkunat ja ainutlaatuinen merituulella toimiva perseen raikastin. Dean esittämä perunatykkikään ei jätä kyllä ketään kylmäksi… tai olisi se jättänyt yhden neljästä maalivahdistamme, jos hänen pyynnöstään olisi perunan iskeytymisvoimaa kokeiltu kaverin ahteriin. Rippen puinnit ja taksimatkalla käydyt monipuoliset ”Ou fuck”- keskustelut israelilaisen vahvistuksemme (ei tosin vielä ole pelannut peliäkään, johtuen kansainvälisten siirtomaksujen suuruudesta) kanssa, jäävät nekin osaltaan historian kirjoihin.
maanantai 24. marraskuuta 2008
tiistai 18. marraskuuta 2008
Ensimmäinen kierros päätökseen tappion siivittämänä..
Alkuun pahoittelut pitkästä tauosta blogissa. Bloggaajalla on ollut pahoja aikaresurssiin liittyviä ongelmia ja näiden syiden johdosta on päässyt päivitys hieman venähtämään…
Kotipeli Tarvasjokea vastaan oli hyvä esimerkki siittä, että päälliköt pystyvät voitosta taistelemaan jokaista joukkuetta vastaan tässä sarjassa. Tämä tieto takaraivossa lähdettiin aina suuria riemun kiljahduksia aiheuttavaan Kankaanpään reissuun. Tuliaisina kolme pistettä ja loppujen lopuksi ihan mukava mieli. Mitään hirveän värikkäitä sankaritarinoita tästä ottelusta ei kyllä saatu lastenlapsille kerrottavaksi vuoden 2008 II-divisioonan jääkiekkoilusta, mutta voitto on aina voitto. Kankaanpäästä ollaan monesti tultu ilman pisteitäkin. Erikoista ottelussa oli se, että Jääkarhut tekivät kaksi täysin identtistä maalia. Molemmat syntyivät ”satanolla” aloitustappioiden jälkeen viivalta. Nämä kaksi maalia sinällään kertovat joukkueen tasosta aloituksissa, mutta asian parantamiseksi ei ole mitään hirveän helppoja temppuja markkinoilla.
Kauden ensimmäinen paikallispeli Kiekkoa vastaan oli kyllä allekirjoittaneen mielestä yksi surkeimpia esityksiä joukkueelta muutamaan vuoteen. Puhtaita papereita ei ottelusta saa kuin Tervon Jerry, joka palasi pienen tauon jälkeen maalin suulle. Varsinkin ensimmäinen erä oli omassa surkeidessaan, näin jälkikäteen mietittynä, jopa hieman huvittava. Allekirjoittanut kantaa omalta osaltaan vastuun siittä, että hallille tultiin täysin valmistautumatta ja jokin typerä luulo päällä, että ottelu hoituu puolivaloillakin. Tästä syystä myös vaihtoaitiossa ei totutusta poiketen paljoa herättely-yrityksiä kuulunut allekirjoittaneen toimesta. Syy yksinkertaisesti oli, että jos itse on paskat housuissa, niin on aivan turhaa kolistella tyhjää tynnyriä ja vaatia muilta parempaa. Kaikesta huolimatta joukkue kuitenkin pystyi peliään parantamaan ensimmäisestä erästä ja 2-0 tappiotilanne käännettiin väkisin tasapeliksi. Lopulta sitten rankkareilla hävittiin, vaikka allekirjoittaneellakin olisi ollut mahdollisuus se ratkaista. Paikallisotteluksi sunnuntai-illan jääkiekkotapahtuman irvikuva oli kyllä hävettävän huono.
Ensimmäinen kierros saatiin siis paikallisottelun jälkeen pakettiin ja ilman viimeisen ottelun jälkimakua voisikin sanoa, että sarjan alku oli kohtalaisen hyvä joukkueelta. Kolmelta kärkijoukkueelta ei päänahkoja saatu, mutta eipä möhläyksiäkään sattunut, kuin ehkä tämä viimeinen paikallismatsissa nähty taaperrus. Tosin loppuun pitää huomauttaa, että paikallisnaapurin peli on kyllä ollut paranemaan päin, joten osasyy löytyy myös sieltä…
Tällä viikolla tulee vielä lisää tarinaa mm. riemukkaasta sarjakärjen kaatamisesta ja viiltävä analyysi saunaillan tapahtumista…
Kotipeli Tarvasjokea vastaan oli hyvä esimerkki siittä, että päälliköt pystyvät voitosta taistelemaan jokaista joukkuetta vastaan tässä sarjassa. Tämä tieto takaraivossa lähdettiin aina suuria riemun kiljahduksia aiheuttavaan Kankaanpään reissuun. Tuliaisina kolme pistettä ja loppujen lopuksi ihan mukava mieli. Mitään hirveän värikkäitä sankaritarinoita tästä ottelusta ei kyllä saatu lastenlapsille kerrottavaksi vuoden 2008 II-divisioonan jääkiekkoilusta, mutta voitto on aina voitto. Kankaanpäästä ollaan monesti tultu ilman pisteitäkin. Erikoista ottelussa oli se, että Jääkarhut tekivät kaksi täysin identtistä maalia. Molemmat syntyivät ”satanolla” aloitustappioiden jälkeen viivalta. Nämä kaksi maalia sinällään kertovat joukkueen tasosta aloituksissa, mutta asian parantamiseksi ei ole mitään hirveän helppoja temppuja markkinoilla.
Kauden ensimmäinen paikallispeli Kiekkoa vastaan oli kyllä allekirjoittaneen mielestä yksi surkeimpia esityksiä joukkueelta muutamaan vuoteen. Puhtaita papereita ei ottelusta saa kuin Tervon Jerry, joka palasi pienen tauon jälkeen maalin suulle. Varsinkin ensimmäinen erä oli omassa surkeidessaan, näin jälkikäteen mietittynä, jopa hieman huvittava. Allekirjoittanut kantaa omalta osaltaan vastuun siittä, että hallille tultiin täysin valmistautumatta ja jokin typerä luulo päällä, että ottelu hoituu puolivaloillakin. Tästä syystä myös vaihtoaitiossa ei totutusta poiketen paljoa herättely-yrityksiä kuulunut allekirjoittaneen toimesta. Syy yksinkertaisesti oli, että jos itse on paskat housuissa, niin on aivan turhaa kolistella tyhjää tynnyriä ja vaatia muilta parempaa. Kaikesta huolimatta joukkue kuitenkin pystyi peliään parantamaan ensimmäisestä erästä ja 2-0 tappiotilanne käännettiin väkisin tasapeliksi. Lopulta sitten rankkareilla hävittiin, vaikka allekirjoittaneellakin olisi ollut mahdollisuus se ratkaista. Paikallisotteluksi sunnuntai-illan jääkiekkotapahtuman irvikuva oli kyllä hävettävän huono.
Ensimmäinen kierros saatiin siis paikallisottelun jälkeen pakettiin ja ilman viimeisen ottelun jälkimakua voisikin sanoa, että sarjan alku oli kohtalaisen hyvä joukkueelta. Kolmelta kärkijoukkueelta ei päänahkoja saatu, mutta eipä möhläyksiäkään sattunut, kuin ehkä tämä viimeinen paikallismatsissa nähty taaperrus. Tosin loppuun pitää huomauttaa, että paikallisnaapurin peli on kyllä ollut paranemaan päin, joten osasyy löytyy myös sieltä…
Tällä viikolla tulee vielä lisää tarinaa mm. riemukkaasta sarjakärjen kaatamisesta ja viiltävä analyysi saunaillan tapahtumista…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)