sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Päälliköiltä totaalinen mahalasku, mutta Waltikka pysyy edelleen kotona…

Hyvän Raisiossa nähdyn esityksen jälkeen joukkue esitti Kupittaalla täydellisen ripulisen housuun paskomisen. Sarjan jumbopaikalle juuttuneen loimaalaisryhmän mukana ei ollut kuin 11 kenttäpelaajaa, kun päälliköiltä puolestaan oli kehiin heittää neljä kentällistä monissa II-divarin myrkyissä kylvetettyä sotaratsua, ei voittajasta ennakolta olisi luullut olevan epäselvyyttä. Joukkue koki niin klassisen ennakko-odotuksien vastaisen tappion, jota joukkueurheilussa on nähty useasti. Silti joukkueen ylimielinen, laiska ja typerä asenne teki tästä tappiosta yhden allekirjoittaneen päällikköuran noloimman esityksen. Vastuu siirtyy ja pitääkin siirtyä suurimmalta osin valmennusjohdon ja kapteeniston harteille, joten allekirjoittanut kantaa osaltaan vastuun kuuluessaan jälkimmäiseen saamattomaan ryhmään. Normaalisti joukkueen pelatessa näin heikosti on joko valmennuksesta tai kapteenistosta joku yrittänyt saada joukkueen hereille, mutta nyt jostain syystä istuttiin vain tumput suorina ja ihmeteltiin mualiman pahhuutta. Tällaisten suorituksien takia ei kannata hallille vaivautua ja luulenpa, että koko joukkue tähän mielipiteeseen yhtyy.

Salossa joukkue koki kolmannen perättäisen tappion, mutta valitettavasti allekirjoittanut oli kuumeessa ja ottelusta ei ole kertoa sen enempää.

Kolme tappiota putkeen ja viimeinen taistelu Turun amatöörikiekon Waltikasta oli motivaationa joukkueelle, kun lähdettiin Kiekkoa vastaan, aikaisemmasta poiketen, kolmella kentällisenä pelaamaan. Salossa joukkue pelasi myös kolmella kentällisellä johtuen sairastumisista, mutta huhu kertoi, että potkua oli kaikesta huolimatta riittänyt loppuun asti.

Runkosarjan viimeinen paikallismatsi sai tälläkin kertaa tyypillisen alun, kun päälliköt johtivat ensimmäisen erän jälkeen kolmella maalilla. Maaleista ensimmäinen oli kyllä sellanen RANNARI Peltomäen Rippeltä, että SOITELLAAN… Ristoa ollaan koitettu saada käyttämään laukaustaan hanakammin ja tässä yksi iso esimerkki siitä, miksi sitä on painotettu. Myllymaan Pete pääsi tuikkaamaan seuraavan sisälle ja Paakin Kimmo viimeisteli erän viimeisen lähettämällä raudan lujan Jofa-Musta-Jofa –tyylisen keskityksen maalin suulle. Kohtalaista ironiaa maali sisälsi sinällään, että Kimmo sai eräänkin vaihdoin aikana kolme kertaa viivalle kiekon laukaisupaikalle, mutta sisälle katiskaan näistä hyvistäkään paikoista ei pikkumusta löytänyt. Ei millään katkeruudella siis Kimmo… :D

Erätauolla painotettiin, että peli ei todellakaan ole ohi, vaikka pelillinen ote olikin täysin joukkueen hanskassa. Toinen erä oli sinällään kaksijakoinen, koska vaikka joukkue hallitsi peliä mielenmäärin, niin maalia ei saatu ja kuten niin tyypillistä tällaisissa tilanteissa, erän ainoan teki Kiekko.

Viimeisen erän puolivälin tienoilla laakamatojen kokoisilla verisuonilla varustettu suomenruotsalainen polkukone Kristian "Krisu" Mäkelä, teki harvinaisen näyttävän maalin tultuaan koko kentän läpi kuin Stockmannin ovista ja iskien säälimättä Päälliköt kolmen maalin karkumatkalle. Täytyy kyllä ihmetellä, että millä ihmeellä paikalliskilpailija onnistuu joka helvatin kerta tulemaan takaisin peliin mukaan, vaikka normaalisti Krisun maalin tyylisellä osumalla monella muulla joukkueella olisi selkäranka napsahtanut poikki. Ensin Kiekon Timur Uzbjakov kavensi todella näyttävällä suorituksella tilanteeksi 4-2. Melkein heti maalin jälkeen peli olikin sitten jo 4-3 ja taas saatiin peli jännäksi loppuun. Pelastajaksi saapui kukas muukaan kuin Peltomäen Risto, joka Haakanan Teemun loistavan läpisyötön päätteeksi hassutti veskarin Martinsillan grillille ja ratkaisi näin pelin Päälliköille. Rippe onnistui vielä tyhjiin ja kruunasi iltansa kolmella osumallaan. Toivottavasti maalihanat ei enää hirveesti tästä enempää aukea, koska Rippellä on sellainen ihmeellinen asennusvirhe tai jotain, että maalihana on integroituna suoraan sanallisen arkun aukaisumekanismiin ja mikäli tätä jälkimmäistä ominaisuutta vielä hieman nykyisestä säädetään leveämmälle, niin Ristolta katkeaa verisuoni päästä… :D Kentan Villen viimeinen maali pelin loppuun olisi Sheddenin pelinormiston mukaan ollut jo vastustajan halveksimista, mutta annetaan rookie-Villelle tämä tietämättömyys anteeksi.

lauantai 31. tammikuuta 2009

Joukkue jatkaa hyviä otteita!

Vorssalaisia vorssasta saatiin vieraaksi Kupittaalle. Puntit tämän kauden osalta olivat ennen peliä tasan, kun molemmat joukkueet ovat voittaneet yhden aikaisemmista kohtaamisista. Molemmat ottelut ovat olleet urheilullisesti hyvä tasoisia ja rehdillä hengellä lähdettiin tälläkin kertaa liikkeelle. Erikoista näissä otteluissa on se, että molemmissa joukkueissa pelaa Joonas Mäkilä niminen pelaaja. Tosin muutenkin seurojen välillä on poikittaisperheellisiä siteitä, mutta se onkin aivan toinen tarina.

Ottelu oli ehkä tämän kauden vähiten rikkonaisin vääntö ja muutenkin tilastomerkinnät olivat kortilla. Joukkueet erottivat Kupittaan kirkkaissa valoissa vain yksi kappaletta Peltomäen Ristoja toisella joukkueella. Rippe on ollut tällä kaudella todellinen täsmäase joukkueelle, joka on kärsinyt kroonisesta maalintekotaidon puutteesta. Risto on tehnyt maaleja jopa syöttämällä, joten sääntöuudistus jossa maalintekijä voisi saada myös syöttöpisteen maalistaan, olisi Riston tapauksessa paikallaan. Toinen maininta Päällikkö nipusta on erinomaisen ottelun maalin suulla pelannut Lauri "Latexi" Alanne, joka kerkesi vorssalaisten harmiksi jok'ikisen helkkarin kiekon eteen yhtä lukuun ottamatta. Näiden kahden herran panos erotti pelin Päälliköille.

Erityismaininta täytyy antaa forssalaisten huoltojoukoille, jotka ojensivat auttavan kätensä ensimmäisellä erätauolla. Seuralla kun ei ole teroituskonetta saatikka huoltajia, niin ottelun aikaiset huoltotoimenpiteet ovat mallia tee-se-itse tai oikeastaan sovella-peliäs-saakeli. Käytännössä tämä on tarkoittanut siis sitä, että jos vaikka vasemman teräkengän ulkoterästä on kantti pois, niin on kaarrettu pelin aikana vain oikealle… nimimerkillä kokemusta on, niin suorittajana kuin kyseisen toimintamallin todistajana. Vuosien varrella on Päälliköitä autettu eri paikkakunnilla välillä varustelainojen, luistinten teroittamisen yms. kanssa ja tällä kertaa oli vuorossa siis forssalaiset, vaikka ottelu pelattiinkin Kupittaalla. Kiitokset siis siitä..

Keskiviikkoinen matka Raisioon paikallista Nuorisokiekkoa vastaan oli eräänlainen haaste joukkueelle. Sarjan ehdottomasti nimekkäin joukkue on kahdesti tällä kaudella Päälliköt pistänyt nippuun. Tappiot itsessään ei niin hirveästi haittaisi, mutta tapa jolla raisiolaisille olemme tällä kaudella hävitty, on ollut sanalla sanoen nolo. Raisio onkin tällä kaudella ollut ainoa joukkue, jota ei olla pystytty haastamaan kunnolla ja siihen lähdettiin hakemaan muutosta.

Valmistautuminen oli noin niin kuin urheilullisesti katsottuna kohtalaisen kevyt esitys, mutta tällä kertaa lähdettiin otteluun järjellä eikä reidellä. Joukkue sopi ennen kentälle menoa, että poiketen joukkueen aktiivisesta karvauspelistä, otettaisiin tänään käyttöön selkeästi passiivisempi versio. Tämä yksittäinen pelitavallinen muutos tehtiin ihan siitä syystä, että raisiolaisten vastahyökkäyspeli on ollut sanalla sanoen ärsyttävän tehokasta. Jäähyjen välttäminen oli tietenkin se toinen, koska raisiolaisten ykkös YV on tällä hetkellä sarjan paras, mutta jäähymäärän vähentäminen ei välttämättä ole sopimuksista kiinni, koska mikäli liikkeessä ollaan askeleen jäljessä, niin jäähyt ovat väistämätön seuraus.

Ensimmäinen erä oli Päälliköiden, vaikka raisiolaiset antoivat aika ajoin muistutuksen, että heti lävähtää jos lähdetään höntyilemään. Rippehän sen erän ainokaisen taas teki ja todisti maalivainunsa olevan koulutetun kokaiinikoiran tasoa. Kun Jerry vielä toteutti pari kansainvälisen tason torjuntaa, lähdettiin erätauolle Päälliköiden johdossa. Toisessa erässä pääsi raisiolaiset kahdella terävällä vaihdolla ensin johtoon, mutta Rahkosen Joonas nosti maalillaan hengen takaisin päälle ja tasaisen erän jälkeen päästiin sarjan kärkikamppailun arvoisesti tasaisissa merkeissä viimeiseen erään.

Peli aaltoili päästä päähän ja molemmat joukkueet saivat luotua paikkoja tasaiseen tahtiin. Yrjälän Tommi siirsi maalin nurkalta Päälliköt johtoon ja kahden aikaisemman nöyryytyksen kuittaamiselle annettiin loistava mahdollisuus. Mahdollisuuden pilasi mielestäni päätuomari, joka ilmeisesti hiukan pehmeni raisiolaisaition painostuksen takia… tai jotain. Johtomaalin jälkeen antoi pillipiipari kaksi täysin aikaisemmasta linjasta poikkeavaa jäähyä peräjälkeen. Raisiolaiset väänsivät viidellä kolmea vastaan pelin väkisin tasoihin ja kyllä söi miestä, kun aivan varmasti tiesi päätuomari, tuttujen pelatessa ilmeisesti molemmissa joukkueissa, millainen ykkösylivoima on raisiolaisilla laittaa kehiin. Loppuerä väännettiin ilman maaleja ja ensimmäinen piste raisiolaisilta tällä kaudella näki päivänvalon.

Jatkoajalla ei peruuteltu tai varmisteltu vaan molemmat joukkueet halusivat ottelun ratkaista. Ensin pääsi riiston jälkeen allekirjoittanut 2-1 tilanteeseen, mutta hätäisesti haettu lakaisuratkaisu jäi pakin polvareihin. Seuraava 2-1 tilanne tuli kahvitteluista paluun tehnyt kapteeni Saarinen ja päällikköaitoissa puolet rupesi jo keräilemään mailoja, koska näistä poikittaissyötöistä ei Sartsa yleensä erehdy. Tällä kertaa toteutui valtamerilaivan uppoamisen todennäköisyys ja ratkaisu siirtyi myöhemmäksi. Jännittävä ottelu sai ottelun hengen mukaisen ratkaisun, tosin Päälliköiden harmiksi negatiivisen sellaisen. Alle puoli minuuttia ennen loppua pääsi Haakanan Teemu puolittaiseen läpiajoon, joka vaihtui lopulta 3-1 hyökkäykseen. Sekavan tilanteen päätteeksi tilanne vaihtui 4-1 vastahyökkäykseen toiseen päähän ja vain kolme sekuntia ennen jatkoajan loppua teki, ottelun sitä ennen kiikareilla hiihtänyt pörssikärki, ratkaisun poikittaissyötön jälkeen. Täyspottia ei tullut, mutta Raisiossa kotijoukkueen pelatessa vielä parhaalla miehistöllään, ei jatkoaikatappio ole opiskelijanööseiltä ihan huonoin mahdollinen esitys. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä…


 


 

tiistai 20. tammikuuta 2009

Voittoja voittoja....

2009 päällikköbloggailun alkuun voisi todeta, että The PJ:llä on noussu valta nuppiin kuin Vanhasen Masalla konsanaan, kun alkaa heti vuoden aluksi huutelemaan vieraisiin pöytiin. Totalitaarisella toimintamalli-ideologialla varustettu monivuotinen sähköpiiskaaja osoitti todellista Päällikköhengen mukaista joulutaukokuntoilua valmistautumalla loppukauteen pariviikkoisella Thaimaan leirillä. Kova ulkoilmareenin tuloksena oli matkalla ruskettunut muutakin kuin hampaat ja persereikä. Jos muu joukkue on valmistautunut yhtä huolellisesti loppukauteen, niin tuleva voittoparaati on odotettavissa…

Loppusarja alkoi heti todellisella taistelulla kunniasta, kun kahdesti päälliköt nöyryyttävästi kaatanut paikallisvastustaja sai mahdollisuuden lyödä jo lähes lopullisen paikallistaistohäpeän opiskelijoiden naamavärkkiin. Molemmilla joukkueilla oli täysi pakka pelaajia mukana, joten ennakolta ottelusta tulisi tiukka.

Ottelu sai varsinaisen salama-alun, kun ajassa 5.41 oli Päällikkönippu iskenyt taululle tilanteeksi 3-0. Rippe, Mylly ja Dea olivat herrojen nimet, jotka vastasivat maaleista. Peli oli kohtalaisen kovavauhtinen ottaen huomioon pitkän kuntojakson aiheuttaman väsymyksen. Erässä ei maaleja enää nähty ja niinpä erätauolle lähettiin selvässä johdossa. Tosin näin nopeasti tehdyt maalit yleensä kostautuvat…

…Ja niinhän siinä sitten taas kävi. Kiekolla on historian valossa ollut monesti tapana tulla lyhyessä ajassa peliin mukaan ja saman he tekivät jälleen. Lähes yhtä nopeassa ajassa kuin Päälliköt olivat menneet johtoon, niin Kiekko tasoitti pelin. Toinen erä päättyi tilanteeseen 3-3 ja ensimmäisessä erässä ottelua hallinnut Päällikköpumppu yski kinkun palasia.

Kolmas erä tarjosi kohtalaisen runsaslukuiselle turkulaisyleisölle draamaa koko rahan edestä (lipun hinta 0 eskoa). Ensin Kentan Ville latasi Päälliköt maalin johtoon ja olkapäävamman takia sivussa istunut bloggaaja ennusti ottelun voittavan joukkue, joka tekisi seuraavan maalin. Maalin teki Kiekko, joten olipa kiva olla taas kerran väärässä. Tosin maalin jälkeen sai paikallisvastus luotua parikin vaarallista tekopaikkaa, mutta Thaimaan auringossa kypsynyt PJ pystyi joukkueen pitämään pinnalla. Pelastavaksi enkeliksi nousi Rippe, joka onnistui jujuttamaan nollakulmasta limpun verkkoon. Tästä ei Kiekko enää noussut vaan potut maksettiin oikein huolella, kun Tarkin Ville ja Paakki sinetöivät loppulukemiksi 7-4.

Porin reissulta ei ole kertoa muuta, kuin mitä finhockey.fi kertoo… ja sehän kertoo varsin mukavia. Ottelun merkittävin tilastotieteellinen poikkeus tapahtui toisessa erässä, kun ilmeisesti takautuvasta matkaväsymyksestä kärsivälle Jerrylle oli mennyt joka toinen veto sisälle. No villien jälkiselityksien mukaan molemmat maalit olivat tulleet läpiajoista. Toinen erä tilastollisesti oli muutenkin mielenkiintoinen, kun torjunnat olivat jopa 24-3 Päälliköiden hyväksi. Toivottavasti krooninen maalittomuus ei puhkea vaivaamaan loppukaudeksi tai muuten viimevuotinen sarjavoitto voi jäädä haaveeksi.