Sarjajohtaja joutui ahtaalle Kupittaalla.

Tarvasjoen Urheilijat eivät ole tällä kaudella vielä hävinneet otteluakaan. Sarjan vahvimmalla ykkösnyrkillä varustetun sarjajohtajan pysäyttämiseen valmistautuneen päällikkölauman alkuverryttelystäkin jo näki, että helpolla ei Chiefs tule nahkaansa myymään.

Ensimmäinen erä alkoi varsin vaudikkaasti ja vauhdista huomasi, että jäällä on kaksi sarjan kärkijoukkuetta. Joukkue esitti varsin mallikkaan näköistä kiekkoa, sitä referenssiä vastaan, mitä ollaan totuttu otteluiden aluissa näkemään. Kirkkaasti mielessä esimerkiksi surkuhupaisa aloitus Raisiossa. Tarvasjoki aloitti kuitenkin maalinteon, kun pitkän keskialueen puolenvaihdon jälkeen pääsi kaveri laidasta karkuun ja viimeisteli kyllä harvinaisen näyttävästi vieraat maalin johtoon. Maali pyyhittiin nopeasti mielestä ja pystyttiin jopa ottelua lievästi hallitsemaan. Palkinto saatiin, kun Capitano Saarisen ruoska lauloi suoraan syötöstä tuhon sinfoniaa. Erätauolle mentiin varsin tasaisissa merkeissä ja lauantai-iltana nähty alun pelivalmius antoi uskoa tekemiseen.

Toisen erän aluksi otti allekirjoittanut jäähyn, joko liian innokkaasta karvauksesta johtuen tai sitten pillipiipari tykkäsi vihellellä lämpikseen – niin tai näin – mutta helpohkosti se tuli. Jäähy otti pannuun myös senkin takia, että Tarvasjoen ylivoimaviisikko ei ole todellakaan mikään lapanen. Niinpä siinä sitten kävi, että hyvin pyörineen ylivoimakuvion päätteeksi Tarvasjoki siirtyi ottelussa jo toisen kerran johtoon. Hieman tästä eteenpäin ja Tarvasjoki siirtyi kahden maalin karkumatkalle, päälliköiden pelatessa vajaalla melkein heti vieraiden toisen maalin jälkeen saadun jäähyn johdosta. Maalin syntyminen nakersi kyllä rotan lailla selkärankaa, kun puolihuolimaton neppi viivalta kimpoili päällikköpuolustajan olkapäästä omaan maaliin. Liian halpoja maaleja tälläisiin otteluihin, mutta ketään maalista ei voi tietenkään syyttää… tai voi tätä kuuluisaa rouva Fortunaa, joka näyttäisi olevan varsinainen ämmä. =) Se mitä tapahtui kolmannen Tarvasjoen maalin jälkeen, onkin sitten koko kauden positiivisin päällikköuutinen. Joukkueen ilme ei värähtynytkään ja melkein välittömästi sai Peltomäen Risto kokeilla rankkarista rystylle vientiään... Ei noussu tarpeeksi ja kavennus jäi tekemättä, mutta joukkue kokonaisuutena esitti varsin mallikasta peliä koko erän lopun, ollen jopa hieman yllättäenkin niskan päällä.

Erätauolla usko nousuun oli valtava ja tälläisten otteluiden takia II-divisioonakiekkoilu on, ainakin allekirjoittaneen mielestä, välillä todella antoisaa. Kopissa nostettu taisteluhenki siirtyi sellaisenaan kentälle ja ensimmäiset 14 minuuttia olivat kyllä sellaista päällikkönäytöstä, että ilman loistavasti pelanneen Tarvasjoen maalivahdin huipputorjuntoja, olisi sarjajohtaja kuitannut ensimmäisen tappionsa tällä kaudella. Pelkkä pelillinen hallinta ei tietenkään riitä pisteiden saatiin, mutta tälläisen esityksen jälkeen voi käytännössä kerran viikossa harjoittelevat opiskelijat todeta, että kaaduttiin saappaat jalassa. Ottelu ratkesikin sitten varsin tyypillisellä tavalla, kun takaa-ajaja painostaa läpi erän ilman onnistumista, niin kaveri kuittaa ensimmäisestä mylläkästään. Tosin maali oli tekemällä tehty ja näin ollen pisteet lähtivät lopulta ansaitusti Tarvasjoelle.

Lauantainurakka ei kuitenkaan jäänyt tähän, vaan allekirjoittaneen residenssissä puitiin vielä osan joukkueen kanssa ottelu pakettiin ja siirryttiin tyypilliseen tapaan noin kello kaksi Onnelan tiskille.