Kopissa kuultujen väritysten tai toisaalta niiden puuttumisten johdosta on saunaillan anti jäänyt ilmeisesti laihaksi, vaikkakin Royalissa oli kuulemma pulloja perinteikkäästi tilailtu pariikin otteeseen. Oma vaikutuksensa illan kululle saattoi mahdollisesti olla kahden runkotekijän pahat poisjäännit, eli jälkipelien ykkös-YV:n laiturit Mäkilä.J ja Mäkilä.J. =)
Lauantainmyöhäisillassa päästiin ensimmäistä kertaa tositoimiin. Juhlapäivän traditioksi muodostuneessa TYKS:n palaveriruokailussa tarjoiltiin aina niin hyvää ”noppasoppaa” ja Jerryn noppien imeskelystä näki, että kiekot tulee illalla pysähtyyn. No pysähtyhän ne 37 kertaa ja jälleen kerran PJ:n panos antoi päälliköille sellaisen pohjan, jotta todellisuudessa vieraaksi saapunut Karhu HT ei missään vaiheessa päässyt tosissaan uhkaamaan pisteiden jäämistä Turkkuseen.
Puolustajiin on tullut uusia nimiä viime vuodesta oikein urakalla, mutta lauantai-illaksi ei Kupittaan hornan kattilaan saatu kuin neljä kaveria jalkeille. Vielä kun Teemu ”vastustajan psykologinen kurittaja, Gary” Haakanan polvi oli keskiviikon jäljiltä ollut arkana, niin oli vaarana, että kauden avaukseen olisi lähdetty kolmella varsinaisella puolustajalla. No todellisena urheilumiehenä Gary pelaisi, vaikka yhdellä jalalla, käpy anuksessa ja teräsuojilla. Niinpä tälläkin kertaa Gary halille ilmestyi ja saatiin neljä laadukasta puolustajaa kokoonpanoon. Raskas iltapuhje isoilla minuuteilla oli siis pakeille tiedossa ja kun vielä päällikköperinteisiin kuuluu, niin hirveän monta jäätapahtumaan ei yleensä ennen ensimmäistä sarjapeliä ole alla, saatikka sitten harjoituspelejä. Puolustusnelikkö selvisi raskaasta urakasta mallikkaasti ja yhdessä Jerryn kanssa, joutuivat vain kerran antautumaan porilaisten hyökkäyksien edessä. Garyn kanssa hikoilivat puolustuksessa uusikasvo ja varakapteeni Paakki, raukkamaisen varma Riku, sekä pelaajavalmentaja Iiro, jolle ottelu oli ensimmäinen vuoden loukkaantumisesta johtuneen tauon jälkeen.
Viime vuonna kesken kauden valmennusjohto muutti perinteisen kolmen kentän peluutuksen neljän ketjun ja kolmen pakkiparin versioon. Muutos on osoittautunut todella onnistuneeksi ja sopii joukkueen pelaajamateriaaliin huomattavasti paremmin. Myös tämän kauden avaukseen lähdettiin alunperin neljällä ketjulla, mutta pelaajavalmentaja Kristian Mäkelä joutui jäämään flunssan takia pois. Näin jouduttiin pelaamaan kolmella sentterillä ja neljällä laituriparilla. Perinteisistä päällikkölaitureista oli pois Jonski ja kun Masilla on tällä hetkellä, iskukykyä alentava, uusien luistimien ajo sisään, niin vastuunkantajia tarvittiin laajalla rintamalla. Onnistujia löytyikin koko joukkueesta ja kaikkiin neljään maaliin saatiin eri tekijä. Hyökkäyspäässä debytoi kaksi uutta nimeä Ville Kentta (siis ei kenttä.. ;)) ja Joonas Rahkonen. Kentalla oli varsin oiva vire ensimmäisessä päällikköottelussaan. Ville saallisti kaksi syöttöpistettä ja taisteli muutenkin mallikkaasti. Myös yhtenä kolmesta sentteristä viilettänyt Rahkonen pelasi onnistuneen ottelun, joten molemmat rookiet tuovat laajuutta päälliköiden hyökkäyspäähän. Päälliköiden hyökkäysosasto onnistui kokonaisuudessaan erinomaisesti siihen nähden, että pelattiin kauden ensimmäistä ottelua. Pahoja virheitä ei oikeastaan sattunut kenellekään ja fyysinen kunto tuntuisi olevan vauhdista päätellen ehkä paremmalla tasolla, kuin koskaan aikaisemmin tässä vaiheessa kautta. Tottakai pelituntuma on jokaisella hakusessa, mutta erittäin positiivisellä fiiliksellä voi joukkue lähteä voittoja tästä eteenpäin hakemaan.
Ensimmäisestä ottelusta voitto on aina tärkeä, varsinkin tällä tasolla ja tässä seurassa, missä toiminta perustuu puhtaasti rakkaudesta lajiin. Jälleen tänäkin vuonna on allekirjoittaneen mielestä kasassa hyvähenkinen ryhmä, jonka positiivisen ilmapiirin pystyi helposti aistimaan kopissa pelin jälkeen. Ei olisikaan mikään ihme, vaikka tämä joukkue taistelisi myös tulevalla kaudella sarjan kärkisijoista, mutta tietenkin edellisen vuoden kaltaista sitoutumista ja tekemisen laatua se vaatii. Alkukauden harjoitusten perusteella tähän on ollut jälleen halukkuutta ja siitähän tämä seura tunnetaan myös muualla länsirannikon alueella. Seuralle on menneinä vuosina muodostunutkin selkeä brändi, joka rakentuu kolmesta joukkueen jäsenille tärkeistä raaka-aineista fiksuus, urheilullisuus ja fairplay-henki.
2 kommenttia:
Aika kovat kolme prinsiippiä:D
missä viipyy 6 pisteen vlopun hehkutukset??
Lähetä kommentti