Päälliköiltä totaalinen mahalasku, mutta Waltikka pysyy edelleen kotona…

Hyvän Raisiossa nähdyn esityksen jälkeen joukkue esitti Kupittaalla täydellisen ripulisen housuun paskomisen. Sarjan jumbopaikalle juuttuneen loimaalaisryhmän mukana ei ollut kuin 11 kenttäpelaajaa, kun päälliköiltä puolestaan oli kehiin heittää neljä kentällistä monissa II-divarin myrkyissä kylvetettyä sotaratsua, ei voittajasta ennakolta olisi luullut olevan epäselvyyttä. Joukkue koki niin klassisen ennakko-odotuksien vastaisen tappion, jota joukkueurheilussa on nähty useasti. Silti joukkueen ylimielinen, laiska ja typerä asenne teki tästä tappiosta yhden allekirjoittaneen päällikköuran noloimman esityksen. Vastuu siirtyy ja pitääkin siirtyä suurimmalta osin valmennusjohdon ja kapteeniston harteille, joten allekirjoittanut kantaa osaltaan vastuun kuuluessaan jälkimmäiseen saamattomaan ryhmään. Normaalisti joukkueen pelatessa näin heikosti on joko valmennuksesta tai kapteenistosta joku yrittänyt saada joukkueen hereille, mutta nyt jostain syystä istuttiin vain tumput suorina ja ihmeteltiin mualiman pahhuutta. Tällaisten suorituksien takia ei kannata hallille vaivautua ja luulenpa, että koko joukkue tähän mielipiteeseen yhtyy.

Salossa joukkue koki kolmannen perättäisen tappion, mutta valitettavasti allekirjoittanut oli kuumeessa ja ottelusta ei ole kertoa sen enempää.

Kolme tappiota putkeen ja viimeinen taistelu Turun amatöörikiekon Waltikasta oli motivaationa joukkueelle, kun lähdettiin Kiekkoa vastaan, aikaisemmasta poiketen, kolmella kentällisenä pelaamaan. Salossa joukkue pelasi myös kolmella kentällisellä johtuen sairastumisista, mutta huhu kertoi, että potkua oli kaikesta huolimatta riittänyt loppuun asti.

Runkosarjan viimeinen paikallismatsi sai tälläkin kertaa tyypillisen alun, kun päälliköt johtivat ensimmäisen erän jälkeen kolmella maalilla. Maaleista ensimmäinen oli kyllä sellanen RANNARI Peltomäen Rippeltä, että SOITELLAAN… Ristoa ollaan koitettu saada käyttämään laukaustaan hanakammin ja tässä yksi iso esimerkki siitä, miksi sitä on painotettu. Myllymaan Pete pääsi tuikkaamaan seuraavan sisälle ja Paakin Kimmo viimeisteli erän viimeisen lähettämällä raudan lujan Jofa-Musta-Jofa –tyylisen keskityksen maalin suulle. Kohtalaista ironiaa maali sisälsi sinällään, että Kimmo sai eräänkin vaihdoin aikana kolme kertaa viivalle kiekon laukaisupaikalle, mutta sisälle katiskaan näistä hyvistäkään paikoista ei pikkumusta löytänyt. Ei millään katkeruudella siis Kimmo… :D

Erätauolla painotettiin, että peli ei todellakaan ole ohi, vaikka pelillinen ote olikin täysin joukkueen hanskassa. Toinen erä oli sinällään kaksijakoinen, koska vaikka joukkue hallitsi peliä mielenmäärin, niin maalia ei saatu ja kuten niin tyypillistä tällaisissa tilanteissa, erän ainoan teki Kiekko.

Viimeisen erän puolivälin tienoilla laakamatojen kokoisilla verisuonilla varustettu suomenruotsalainen polkukone Kristian "Krisu" Mäkelä, teki harvinaisen näyttävän maalin tultuaan koko kentän läpi kuin Stockmannin ovista ja iskien säälimättä Päälliköt kolmen maalin karkumatkalle. Täytyy kyllä ihmetellä, että millä ihmeellä paikalliskilpailija onnistuu joka helvatin kerta tulemaan takaisin peliin mukaan, vaikka normaalisti Krisun maalin tyylisellä osumalla monella muulla joukkueella olisi selkäranka napsahtanut poikki. Ensin Kiekon Timur Uzbjakov kavensi todella näyttävällä suorituksella tilanteeksi 4-2. Melkein heti maalin jälkeen peli olikin sitten jo 4-3 ja taas saatiin peli jännäksi loppuun. Pelastajaksi saapui kukas muukaan kuin Peltomäen Risto, joka Haakanan Teemun loistavan läpisyötön päätteeksi hassutti veskarin Martinsillan grillille ja ratkaisi näin pelin Päälliköille. Rippe onnistui vielä tyhjiin ja kruunasi iltansa kolmella osumallaan. Toivottavasti maalihanat ei enää hirveesti tästä enempää aukea, koska Rippellä on sellainen ihmeellinen asennusvirhe tai jotain, että maalihana on integroituna suoraan sanallisen arkun aukaisumekanismiin ja mikäli tätä jälkimmäistä ominaisuutta vielä hieman nykyisestä säädetään leveämmälle, niin Ristolta katkeaa verisuoni päästä… :D Kentan Villen viimeinen maali pelin loppuun olisi Sheddenin pelinormiston mukaan ollut jo vastustajan halveksimista, mutta annetaan rookie-Villelle tämä tietämättömyys anteeksi.

Joukkue jatkaa hyviä otteita!

Vorssalaisia vorssasta saatiin vieraaksi Kupittaalle. Puntit tämän kauden osalta olivat ennen peliä tasan, kun molemmat joukkueet ovat voittaneet yhden aikaisemmista kohtaamisista. Molemmat ottelut ovat olleet urheilullisesti hyvä tasoisia ja rehdillä hengellä lähdettiin tälläkin kertaa liikkeelle. Erikoista näissä otteluissa on se, että molemmissa joukkueissa pelaa Joonas Mäkilä niminen pelaaja. Tosin muutenkin seurojen välillä on poikittaisperheellisiä siteitä, mutta se onkin aivan toinen tarina.

Ottelu oli ehkä tämän kauden vähiten rikkonaisin vääntö ja muutenkin tilastomerkinnät olivat kortilla. Joukkueet erottivat Kupittaan kirkkaissa valoissa vain yksi kappaletta Peltomäen Ristoja toisella joukkueella. Rippe on ollut tällä kaudella todellinen täsmäase joukkueelle, joka on kärsinyt kroonisesta maalintekotaidon puutteesta. Risto on tehnyt maaleja jopa syöttämällä, joten sääntöuudistus jossa maalintekijä voisi saada myös syöttöpisteen maalistaan, olisi Riston tapauksessa paikallaan. Toinen maininta Päällikkö nipusta on erinomaisen ottelun maalin suulla pelannut Lauri "Latexi" Alanne, joka kerkesi vorssalaisten harmiksi jok'ikisen helkkarin kiekon eteen yhtä lukuun ottamatta. Näiden kahden herran panos erotti pelin Päälliköille.

Erityismaininta täytyy antaa forssalaisten huoltojoukoille, jotka ojensivat auttavan kätensä ensimmäisellä erätauolla. Seuralla kun ei ole teroituskonetta saatikka huoltajia, niin ottelun aikaiset huoltotoimenpiteet ovat mallia tee-se-itse tai oikeastaan sovella-peliäs-saakeli. Käytännössä tämä on tarkoittanut siis sitä, että jos vaikka vasemman teräkengän ulkoterästä on kantti pois, niin on kaarrettu pelin aikana vain oikealle… nimimerkillä kokemusta on, niin suorittajana kuin kyseisen toimintamallin todistajana. Vuosien varrella on Päälliköitä autettu eri paikkakunnilla välillä varustelainojen, luistinten teroittamisen yms. kanssa ja tällä kertaa oli vuorossa siis forssalaiset, vaikka ottelu pelattiinkin Kupittaalla. Kiitokset siis siitä..

Keskiviikkoinen matka Raisioon paikallista Nuorisokiekkoa vastaan oli eräänlainen haaste joukkueelle. Sarjan ehdottomasti nimekkäin joukkue on kahdesti tällä kaudella Päälliköt pistänyt nippuun. Tappiot itsessään ei niin hirveästi haittaisi, mutta tapa jolla raisiolaisille olemme tällä kaudella hävitty, on ollut sanalla sanoen nolo. Raisio onkin tällä kaudella ollut ainoa joukkue, jota ei olla pystytty haastamaan kunnolla ja siihen lähdettiin hakemaan muutosta.

Valmistautuminen oli noin niin kuin urheilullisesti katsottuna kohtalaisen kevyt esitys, mutta tällä kertaa lähdettiin otteluun järjellä eikä reidellä. Joukkue sopi ennen kentälle menoa, että poiketen joukkueen aktiivisesta karvauspelistä, otettaisiin tänään käyttöön selkeästi passiivisempi versio. Tämä yksittäinen pelitavallinen muutos tehtiin ihan siitä syystä, että raisiolaisten vastahyökkäyspeli on ollut sanalla sanoen ärsyttävän tehokasta. Jäähyjen välttäminen oli tietenkin se toinen, koska raisiolaisten ykkös YV on tällä hetkellä sarjan paras, mutta jäähymäärän vähentäminen ei välttämättä ole sopimuksista kiinni, koska mikäli liikkeessä ollaan askeleen jäljessä, niin jäähyt ovat väistämätön seuraus.

Ensimmäinen erä oli Päälliköiden, vaikka raisiolaiset antoivat aika ajoin muistutuksen, että heti lävähtää jos lähdetään höntyilemään. Rippehän sen erän ainokaisen taas teki ja todisti maalivainunsa olevan koulutetun kokaiinikoiran tasoa. Kun Jerry vielä toteutti pari kansainvälisen tason torjuntaa, lähdettiin erätauolle Päälliköiden johdossa. Toisessa erässä pääsi raisiolaiset kahdella terävällä vaihdolla ensin johtoon, mutta Rahkosen Joonas nosti maalillaan hengen takaisin päälle ja tasaisen erän jälkeen päästiin sarjan kärkikamppailun arvoisesti tasaisissa merkeissä viimeiseen erään.

Peli aaltoili päästä päähän ja molemmat joukkueet saivat luotua paikkoja tasaiseen tahtiin. Yrjälän Tommi siirsi maalin nurkalta Päälliköt johtoon ja kahden aikaisemman nöyryytyksen kuittaamiselle annettiin loistava mahdollisuus. Mahdollisuuden pilasi mielestäni päätuomari, joka ilmeisesti hiukan pehmeni raisiolaisaition painostuksen takia… tai jotain. Johtomaalin jälkeen antoi pillipiipari kaksi täysin aikaisemmasta linjasta poikkeavaa jäähyä peräjälkeen. Raisiolaiset väänsivät viidellä kolmea vastaan pelin väkisin tasoihin ja kyllä söi miestä, kun aivan varmasti tiesi päätuomari, tuttujen pelatessa ilmeisesti molemmissa joukkueissa, millainen ykkösylivoima on raisiolaisilla laittaa kehiin. Loppuerä väännettiin ilman maaleja ja ensimmäinen piste raisiolaisilta tällä kaudella näki päivänvalon.

Jatkoajalla ei peruuteltu tai varmisteltu vaan molemmat joukkueet halusivat ottelun ratkaista. Ensin pääsi riiston jälkeen allekirjoittanut 2-1 tilanteeseen, mutta hätäisesti haettu lakaisuratkaisu jäi pakin polvareihin. Seuraava 2-1 tilanne tuli kahvitteluista paluun tehnyt kapteeni Saarinen ja päällikköaitoissa puolet rupesi jo keräilemään mailoja, koska näistä poikittaissyötöistä ei Sartsa yleensä erehdy. Tällä kertaa toteutui valtamerilaivan uppoamisen todennäköisyys ja ratkaisu siirtyi myöhemmäksi. Jännittävä ottelu sai ottelun hengen mukaisen ratkaisun, tosin Päälliköiden harmiksi negatiivisen sellaisen. Alle puoli minuuttia ennen loppua pääsi Haakanan Teemu puolittaiseen läpiajoon, joka vaihtui lopulta 3-1 hyökkäykseen. Sekavan tilanteen päätteeksi tilanne vaihtui 4-1 vastahyökkäykseen toiseen päähän ja vain kolme sekuntia ennen jatkoajan loppua teki, ottelun sitä ennen kiikareilla hiihtänyt pörssikärki, ratkaisun poikittaissyötön jälkeen. Täyspottia ei tullut, mutta Raisiossa kotijoukkueen pelatessa vielä parhaalla miehistöllään, ei jatkoaikatappio ole opiskelijanööseiltä ihan huonoin mahdollinen esitys. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä…

 

 

Voittoja voittoja....

2009 päällikköbloggailun alkuun voisi todeta, että The PJ:llä on noussu valta nuppiin kuin Vanhasen Masalla konsanaan, kun alkaa heti vuoden aluksi huutelemaan vieraisiin pöytiin. Totalitaarisella toimintamalli-ideologialla varustettu monivuotinen sähköpiiskaaja osoitti todellista Päällikköhengen mukaista joulutaukokuntoilua valmistautumalla loppukauteen pariviikkoisella Thaimaan leirillä. Kova ulkoilmareenin tuloksena oli matkalla ruskettunut muutakin kuin hampaat ja persereikä. Jos muu joukkue on valmistautunut yhtä huolellisesti loppukauteen, niin tuleva voittoparaati on odotettavissa…

Loppusarja alkoi heti todellisella taistelulla kunniasta, kun kahdesti päälliköt nöyryyttävästi kaatanut paikallisvastustaja sai mahdollisuuden lyödä jo lähes lopullisen paikallistaistohäpeän opiskelijoiden naamavärkkiin. Molemmilla joukkueilla oli täysi pakka pelaajia mukana, joten ennakolta ottelusta tulisi tiukka.

Ottelu sai varsinaisen salama-alun, kun ajassa 5.41 oli Päällikkönippu iskenyt taululle tilanteeksi 3-0. Rippe, Mylly ja Dea olivat herrojen nimet, jotka vastasivat maaleista. Peli oli kohtalaisen kovavauhtinen ottaen huomioon pitkän kuntojakson aiheuttaman väsymyksen. Erässä ei maaleja enää nähty ja niinpä erätauolle lähettiin selvässä johdossa. Tosin näin nopeasti tehdyt maalit yleensä kostautuvat…

…Ja niinhän siinä sitten taas kävi. Kiekolla on historian valossa ollut monesti tapana tulla lyhyessä ajassa peliin mukaan ja saman he tekivät jälleen. Lähes yhtä nopeassa ajassa kuin Päälliköt olivat menneet johtoon, niin Kiekko tasoitti pelin. Toinen erä päättyi tilanteeseen 3-3 ja ensimmäisessä erässä ottelua hallinnut Päällikköpumppu yski kinkun palasia.

Kolmas erä tarjosi kohtalaisen runsaslukuiselle turkulaisyleisölle draamaa koko rahan edestä (lipun hinta 0 eskoa). Ensin Kentan Ville latasi Päälliköt maalin johtoon ja olkapäävamman takia sivussa istunut bloggaaja ennusti ottelun voittavan joukkue, joka tekisi seuraavan maalin. Maalin teki Kiekko, joten olipa kiva olla taas kerran väärässä. Tosin maalin jälkeen sai paikallisvastus luotua parikin vaarallista tekopaikkaa, mutta Thaimaan auringossa kypsynyt PJ pystyi joukkueen pitämään pinnalla. Pelastavaksi enkeliksi nousi Rippe, joka onnistui jujuttamaan nollakulmasta limpun verkkoon. Tästä ei Kiekko enää noussut vaan potut maksettiin oikein huolella, kun Tarkin Ville ja Paakki sinetöivät loppulukemiksi 7-4.

Porin reissulta ei ole kertoa muuta, kuin mitä finhockey.fi kertoo… ja sehän kertoo varsin mukavia. Ottelun merkittävin tilastotieteellinen poikkeus tapahtui toisessa erässä, kun ilmeisesti takautuvasta matkaväsymyksestä kärsivälle Jerrylle oli mennyt joka toinen veto sisälle. No villien jälkiselityksien mukaan molemmat maalit olivat tulleet läpiajoista. Toinen erä tilastollisesti oli muutenkin mielenkiintoinen, kun torjunnat olivat jopa 24-3 Päälliköiden hyväksi. Toivottavasti krooninen maalittomuus ei puhkea vaivaamaan loppukaudeksi tai muuten viimevuotinen sarjavoitto voi jäädä haaveeksi.

 

Vaihteleva alkukauden päätös Päälliköiltä...

Salolaisten kaatamisen jälkeen matkustettiin Vorssaan taistelemaan paikallisen Flames:in kanssa. Joku täällä vieraillut terävä jantteri on saattanut huomata, että blogaajan lempinimi hieman muistuttaa erään hämäläisen kaupungin kutsumanimeä. Jääköön syy ikuisiksi ajoiksi mysteeriksi, mutta seuraavasta vuodatuksesta voi kaiketi arvata, että jotain siteitä on tähän ennen niin perinteikkääseen kiekkokaupunkiin.

Paikallislehden ennakkomainostukset ja tiedot kaljapäädyistä ym. tuotiin myös joukkueen tietoisuuteen ja niinpä odotettiin, että keskiviikkoiltana pelataan hieno kiekkotapahtuma. Valitettavasti allekirjoittanut teki itsensä naurun alaiseksi hehkuttamalla ennakkoon sellaista mistä ei voi itse olla vastuussa. Täytyy sanoa, että fasiliteetit ovat Forssassa nykyään hienossa kunnossa, kun uudet pukukopit ja toinen lämmin halli on saatu rakennettua. Toista se oli silloin ennen :). Siihen ne hienoudet sitten loppuivatkin. Alkuverryttelyyn mentiin ehkä huonoimmalle jäälle ikinä missään, kun Suomisarja-joukkue FPS oli ensin sotkenut jää sellaiseen kuntoon, että kulmasta lähtiessä jalat löi ripaskaa ja kiekko nauroi hangen alla jalkojen välissä. Tosin meikäläisellä se taitaa nauraa muutenkin. No se on ymmärrettävää, ettei jäätä kerinnyt ajamaan vuorojen välillä. Alkuverryttelyyn toi lisäväriä myös vaihtoaition raivausoperaatio, kun Rippe raivasi pois maaleja, vanereita, autonrenkaita ja edellisilta kausilta pystyyn kuolleita alasarjakiekkoilijoita. Verryttelyn jälkeen huomattiin, että tuomariksi tulee alueen sekavinta linjaa vetävä Kuloaro, joka on aikaisempina vuosina onnistunut sekoittamaan jokaisen viheltämänsä Päälliköiden ottelun mm. aikoinaan meinasi tehdä tuomarin koskemattomuuden rikkomisesta ilmoituksen liittoon, kun nykyinen lakimies ja maratonpörssin ykkösmies Sampo Liusjärvi, menetti Somerolla hermonsa. Jokainen Sampon tunteva ihminen tietää, että tavallisen alta riman on tarvinnut vetää, jos tämä kaveri menettää hermonsa.

Ottelu saatiin käytiin ja vieraspelin ensimmäiseksi eräksi esitys oli varsin mallikas, vaikka tauolle mentiinkin Flames:in johtaessa maalilla. Erätauolla tapahtui sitten sellainen tapahtuma, joka ottaa ihme kyllä vieläkin päähän. Tosin jossain toisessa kaupungissa se olisi allekirjoittaneelta mennyt paikallisten naureskeluksi. Forssaan rakennetut uudet pukukopit toimivat myös yhdyskäytävänä näiden kahden hallin välissä. Jostakin syystä vierasjoukkue istutetaan järjettömän kauaksi tuomarikopeista, joista vihelletään erätauon päättymisvihellykset. Joukkueella kun ei ole erillisiä toimihenkilöitä mukana matkassa, niin epähuomiossa ei kukaan huomannut tarkkailla kelloa. Vihellykset eivät kopille kuuluneet ja kukaan ei viitsinyt selvästi tulla väliaikoja ilmoittamaan. No joukkue tuli jäälle myöhässä ja aivan varmasti ensimmäistä kertaa koskaan päällikköhistoriassa, koska yleensä sinne on saavuttu liian aikaisin ainakin muiden paikkakuntien järjestysmiehien mielestä. Kuloaro päätti sitten suorittaa näitä ”omia kivojaan” ja tuomitsi kakkosen pelin viivyttämisestä. Allekirjoittaneelta meni hermot sanktion arvoisesti toisaalta tähän järjettömään piruilujäähyyn, toisaalta siihen, että hävetti, kun täällä tapahtuu tällaista. Flames iski toisen maalinsa jäähyn aikana ja katkaisi päälliköiden ensimmäisen erän lopun hyvän vireen. Hetken aikaa kerättiin rivejä ennen kuin saatiin peli takaisin kontrolliin. Rippe kaventaessa erän lopulla päästiin hallitsevana osapuolena erätauolle. Toisen erän puolenvälin jälkeen oltiin jo maalin johdossa, mutta Flames pääsi kääntämään kahdella hienolla vastahyökkäysmaalilla pelin jälleen itselleen. Lopussa vielä ilman maalivahtia saatiin tuttuun tyyliin loistavia paikkoja, mutta kiekkoa ei sisälle saatu ja Forssa kuittasi hienojen ja nuoruuden innolla tehtyjen viimeistelyn takia täydet sarjapisteet. Joku saattaa miettiä, että eihän siellä tuomari nyt niin hirveän puolueellisesti vetänyt… ei puolueellisesti, mutta minkäänlaista linjaa ei ollut. Alussa sai boxia siitä, että irvisti vastustajaa päin ja lopussa sai hakata kuin George W. Bush:n olkinukkea Teheranin torilla. Kun loppuun vielä lisää muutaman aikuisen ihmisen noin 10-vuotiaan tasoiset huutelut opiskelijajoukkueen pelaajille, niin voidaan tiivistää kiekkotapahtuman olleen kohtalaisen päinvastainen ennakko-odotuksiin nähden.

Raisiota vastaan täytyy vain todeta, että vajaamiehisenä ei pystytty antaa edes kunnolla vastusta Raision porukalle. Jerry taisteli mallikkaasti, mutta taitavia raisiolaishyökkääjiä vastaan olisi pitänyt ehdottomasti olla enemmän kuin neljä puolustajaa. Sääli, koska RNK oli ehkäpä sarjan parhain joukkue noin taidollisesti mitattuna ja heidän haastamisensa tosissaan olisi ollut mukavaa. Alkukaudesta siihen ei kyetty, mutta jatkosarjassa vielä kohdataan…

Tarvasjoelle saatiin pitkästä aikaa täysi nippu kasaan ja niinpä oli oletettavaa, ettei sarjajohtaja ihan helpolla kotiareenalla pisteitä ota. Edellisen kohtaamisen tapaan tuli tästäkin ottelusta tiukka vääntö. Allekirjoittanut tuurasi Krisua hänen normaalissa ketjussa ja erikoinen kokeilu kantoi hedelmää heti pelin alussa kun Erosen Masi pääsi tuikkaan tärkeän avausmaalin tiukan karvauksen jälkeen. Hyökkäykset vyöryivät kerta toisensa jälkeen Tarvasjoen maalille ja niinpä melkein heti perään saatiin kahden maalin johto, kun Välimäen Iiro täräytti siniseltä ”mielialan tappajan”. Tarvasjoen vaarallinen ylivoima kuittasi heti ensimmäisestä mahdollisuudesta kavennuksen, joka tuli tosin hieman onnekkaasti. Toiseen erään mentiin kuitenkin Päälliköiden johdossa. Tasaisessa toisessa erässä ei nähty kuin yksi maali, kun sama kaiffari iski jälleen siniseltä ylivoimalla pelin tasoihin. Kolmannen erän puolivälissä haki allekirjoittanut sankarin viittaa katkaisemalla tarvasjokelaisen avauksen ja Saarisen Antin nostettua maalin edestä päälliköt jälleen johtoon. Se sankarin viitta kyllä revittiin ja poltettiin, kun alivoimalla 100-0 aloitusvoiton saatuani, siunaantui loistava purkutilanne… oli ilmeisesti hiukan liikaa aikaa ja purku lähti kuin kuolleen kädestä suoraan Tarvasjoen puolustajalle, joka kuittasi pelin tasoihin. Rehellisyyden nimissä peli ratkesi todennäköisesti tuohon tilanteeseen, koska ennen sitä peli oli täydellisesti joukkueen hallinnassa. Tarvasjoki sai pelin hallinnan ja iski tarvittavan voittomaalin hieman tämän jälkeen. Lopussa oli jälleen kerran tuhannen taalaan paikkoja, mutta ei saatu sisälle ja palkka kovasta duunista jäi saamatta. Loppuun täytyy vielä mainita, että saimme jälleen nauttia Kuloaron tuomaroinnista, joka tällä kertaa veti parhaan ottelunsa näissä kekkereissä. Tosin pelin lopussa tullut täysin ihmeellinen korvausjäähy - yleisön nauraessa ja vetäessä ”high five:ja” onnistumiselleen katsomossa - himmensi hiukan suoritusta.

Kiekko 67 vastaan pelattiin varsin mitäänsanomaton taaperrus, vaikka kyseessä olikin paikallisottelu. Yrjälän Tommin hieno tasoitus lopussa oli ehkä ainoita mainitsemisen arvoisia asioita. Joukkueesta valitettavasti jo aisti, että hankaluudet maalin tekemisessä ja niukat tappiot ovat tehneet tehtävänsä. No voittomaalikilpailun jälkeen jälleen hävittiin ja keskinäisissä otteluissa on Waltikka siis Kiekolla. Tosin ei olla tätä heille tarjottu, koska viime kaudella eivät sitä huolineet.

Sarjan viimeinen ottelu Kankaanpäätä vastaan oli täysin merkityksetön molemmille joukkueille muutoin paitsi sen osalta, että voittamalla päälliköt saavuttaisivat tavoitteensa olemalla viiden parhaan joukossa alkusarjassa. Pelistä sen verran, että se oli aivan pikkujoulumeininkiä alusta loppuun, mutta voitto tuli ja tavoite näin saavutettiin. Pikkujoulumeininkiä se oli siksikin, että ottelun jälkeen siirryttiin viettämään TODELLAKIN niitä pikkujouluja ja siitä enemmän seuraavaksi… 

Pikkujoulupaikkana toimi tänä vuonna lääketieteenkandinaattiseuran (toivottavasti meni edes sinnepäin) hallinnoima tila, noin Seppo Rädyn keihäskaaren päässä Kupittaan jäähallilta. Tila oli kyllä sen verran laadukas, että se kuka sinne kusilaariin sitten ikinä oksensikaan, niin HÄPEÄ! Viime kauden tapaan myös avecit olivat mukana, joten keskustelun taso oli karvan verran korkeammalla kuin normaalisti joukkueen tilaisuuksissa. Aivan suunnattoman iso kiitos Paloposken Matille seuran tukemisesta ja auttamisesta jälleen kerran. Matin osallistuminen, tukeminen ja seuran edun ajaminen on ollut vuosien saatossa niin epäitsekästä ja kunnioitettavaa, että hän kiistattomasti yksi seuran historian arvostetuimmista jäsenistä. Matin mukanaolo yhdessä viehättävän vaimonsa kanssa oli tänäkin vuonna yksi juhlan väriläiskistä ja tarinaa tuli niin, että meinasi nauraessa vedet loppua silmistä. Myös Jerryn joulupukin rooli oli vertaansa vailla. Erityismaininnan vaatii myös valmentaja Masin huoli seuran jäsenien juomisesta ennen juhlia, joka sitten osoittautui lopulta aivan aiheettomaksi, koska Masi esimerkillään johdattaen sai koko porukan olemaan ihan ”hyvässä” kunnossa.
Kiitos kaikille pelaajille ja aveceille hienosti menneestä pikkujoulusta!

Vaihtelevan tasoisia esityksiä Päälliköiltä

Porin Karhu HT onnistuttiin voittamaan ensimmäisessa ottelussa tällä kaudella. Mahdollisella häviöllä oltaisiin käytännössä ulkona kamppailusta Suomi-sarjan karsintoihin. Tosin Päälliköillä ei todellisia nousutavoitteita ole, koska realiteetit ovat mitä ovat, mutta käytännössä joukkue on sopinut, että loppuun asti mennään. Luonnollinen karsinta huolehtikoon sitten siittä, että nousua ei tapahdu…

Näitä asioita ei tällä kaudella tarvitse onneksi joukkueen miettiä. Sunnuntai-illan vierasotteluksi oltiin kohtalaisen virkeällä pelipäällä, mutta todettakoon, että ei kaveri kyllä kovin suurella intensiteetillä peliin tullut. Puolitoista erää siinä nyhvättiin, ennen kuin Karhu HT teki alivoimalla maalin, joka oli seurausta todella lepsusta omanpään pelaamisesta. Mahtoikoihan se olla neljäs yritys, josta kiekko viimein lipui sisälle päällikköpuolustajien katsellessa vierestä. Myllymaan Pete pääsi pelin tasoittamaan ansaitusti hetkeä myöhemmin, mutta edelleen maalin tekemisessä oli suuria ongelmia. Kolmannessa erässä peli sitten ratkesi yhden vaihdon aikana, kun Karhu HT sai kaksi puhdasta läpiajoa rakennettua, joista toisesta verkko heilui. Tilanteet olivat pahoja merkkausvirheitä, mutta läpiajojen hakeminen viimeisessä erässä oli porilaisten selkeä taktiikka. Lopussa Karhu HT iski vielä kiekon tyhjään maaliin ja alavireinen päällikkölauma kuittasi toisen perättäisen tappion. Ottelu oli myös allekirjoittaneen viimeinen koitos ennen Espanjan reissua, joten kahdesta seuraavasta ottelusta ei ole muita kuin villejä huhuja…

Joukkue otti pannuun jatkoajalla Loimaan Rocketsilta, vaikka torjuntoja kertyi vastustajan maalivahdille jälleen se 50. Seuran vieraskirjaan oli joku loimaalainen käynyt kommentoimassa joukkueen käyttäytymistä ottelun aikana, mutta asiassa ei ilmeisesti ole mitään perää. Viestin kieliasukin kertoo, että lähettäjä ei todennäköisesti ole ihan se ”penaalin terävin kynä.”

Tämän vuoden totaallisesti sohlannut Eurajoen Lätkä vieraili seuraavana päivänä Turkkusessa. Joukkueen maalinteko-ongelmiin saatiin hiukan lohtua, kun joukkue kuittasi puhtaan 13-1 voiton. Ottelussa selvästi erikoisin piirre oli maalien jakautuminen. Erien mennessä (1-0, 11-1, 1-0) voisi joku kysyä, että mitä ihmettä ja niin kysyi allekirjoittanutkin. Joukkue teki toisessa erässä alle puolessatoista minuutissa neljä maalia, joka taitaa olla jonkinlainen ennätys. Tärkeintä tietenkin, että niitä maaleja vihdoinkin tuli.

Hallituksen järjestämä saunailta, vastassa sarjakärki Salo HT ja täysmiehistö pitkästä aikaa mukana, loi pohjan hienolle ottelulle.. Päälliköiden näkökulmasta siis. Mollivoittoinen sävel toisella kierroksella haluttiin katkaista ja uhriksi sopi varsin mainiosti salolaiset, joiden kanssa on pelattu viime vuosina useita tasaisia vääntöjä.

Ottelu lähti käyntiin juuri niin vauhdikkaasti kuin voisi kuvitella, että sarjakärkeä vastaan pelatessa tapahtuu. Ei ole mikään ihme, että salolaiset pitävät piikkipaikkaa hallussaan, koska rehellisyyden nimissä oli Päälliköt ensimmäisessä erässä ottavana osapuolena. Toisaalta voidaan sanoa, että joukkue pelasi erinomaisen fiksua puolustuspeliä ja Jerry napsi lättyjä totuttuun tapaansa erinomaisesti. Molemmat joukkueet onnistuivat maalinteossa kertaalleen ja toiseen erään lähdettiin tasatilanteessa. Päälliköiden maalin viimeisteli Erosen Masi, ohjaamalla maalin edestä kiekon reppuun.

Toisen erän ensimmäisellä puoliskolla saatiin kaksi jäähyä, joiden johdosta peli pysyi salolaisten hallussa. Jäähyt kestettiin ja noin puolivälin jälkeen saatiin tärkeä johtomaali, kun keskialueen katkon jälkeen Jonski iski Päälliköt johtoon. Maali oli ottelun käännekohta, vaikka Piiroisen Antti tasoitti pelin vielä komealla ”kokosalin”-viennillään. Erä päättyi tasatilanteessa, mutta ottelun painopiste oli kääntynyt ja hienoinen yllätys roikkui ilmassa.

Kolmas erä oli - millä laseilla tahansa katsottuna - selkeästi päälliköiden. Jokainen kenttä sai painetta aikaiseksi ja seitsemän minuutin kohdalla kovalle työlle saatiin palkinto... tosin erikoiselta suunnalta. Allekirjoittanut sai maalin eteen loistavan syötön Haakanan Teemulta ja totutusta poiketen ei tällä kertaa epäonnistumista nähty. Minuutti maalista ja taas paikkui verkot, kun Rahkosen Joonas täräytti ylivoimalla kiekon ylämummeliin. Maalin jälkeen jouduttiin vielä kahdesti alivoimalle, mutta loistavan asenteen johdosta ei todellista takaa-ajoa enää salolaisilta nähty ja kauden hienoin voitto näki päivänvalon. Suurin yksittäinen tekijä voitossa oli se, että joukkue pääsi aloittamaan pelin normaalilla neljällä hyökkäysketjulla ja kolmella pakkiparilla. Tämä asetelma mahdollisti sen, ettei koko ajan kaveri vieressä vaihdu ja sellainen tietynlainen selkeys pelaamisessa lisääntyy. Totutunlaisia karkeita merkkausvirheitä ei nähty ja jokainen tilanne pelattiin huolella loppuun saakka. Joukkue ehkä tarvitsisi muutaman pelaajan lisää, jotta rasitusta voitaisiin jakaa ja resursseja riittäisi paremmin, koska nykyisellään ei voi opiskelijoilta vaatiakkaan, että jokaisessa ottelussa olisi kaikki aina mukana. Voitto oli jokatapauksessa hieno esitys joukkueelta ja teki henkiselle puolelle hyvää.

Hienon voiton jälkeen joukkue siirtyi Akademin omistamalle mökille Paraisten kupeeseen. Iso kiitos Dealle ja Krisulle järjestelyistä, jotka olivat kyllä oman päällikköhistoriani hienoimmat, mitä tulee siis saunailtoihin. Jos jääkiekkojoukkueen saunaillassa tarjoillaan alku-,pää- ja jälkiruuan sisältävä setti, niin voin suorilta sanoa, että suomenruotsalainen tilaisuuksien järjestämisfilosofia on valovuoden edellä perussuomalaisesta: ”Pätkä kylmää kyrsää ja helvetisti viinaa!”-meiningistä. Mökillä oli myös erittäin hieno ulkokäymälä, jossa oli mm. tummennetut ikkunat ja ainutlaatuinen merituulella toimiva perseen raikastin. Dean esittämä perunatykkikään ei jätä kyllä ketään kylmäksi… tai olisi se jättänyt yhden neljästä maalivahdistamme, jos hänen pyynnöstään olisi perunan iskeytymisvoimaa kokeiltu kaverin ahteriin. Rippen puinnit ja taksimatkalla käydyt monipuoliset ”Ou fuck”- keskustelut israelilaisen vahvistuksemme (ei tosin vielä ole pelannut peliäkään, johtuen kansainvälisten siirtomaksujen suuruudesta) kanssa, jäävät nekin osaltaan historian kirjoihin.

Ensimmäinen kierros päätökseen tappion siivittämänä..

Alkuun pahoittelut pitkästä tauosta blogissa. Bloggaajalla on ollut pahoja aikaresurssiin liittyviä ongelmia ja näiden syiden johdosta on päässyt päivitys hieman venähtämään…

Kotipeli Tarvasjokea vastaan oli hyvä esimerkki siittä, että päälliköt pystyvät voitosta taistelemaan jokaista joukkuetta vastaan tässä sarjassa. Tämä tieto takaraivossa lähdettiin aina suuria riemun kiljahduksia aiheuttavaan Kankaanpään reissuun. Tuliaisina kolme pistettä ja loppujen lopuksi ihan mukava mieli. Mitään hirveän värikkäitä sankaritarinoita tästä ottelusta ei kyllä saatu lastenlapsille kerrottavaksi vuoden 2008 II-divisioonan jääkiekkoilusta, mutta voitto on aina voitto. Kankaanpäästä ollaan monesti tultu ilman pisteitäkin. Erikoista ottelussa oli se, että Jääkarhut tekivät kaksi täysin identtistä maalia. Molemmat syntyivät ”satanolla” aloitustappioiden jälkeen viivalta. Nämä kaksi maalia sinällään kertovat joukkueen tasosta aloituksissa, mutta asian parantamiseksi ei ole mitään hirveän helppoja temppuja markkinoilla.

Kauden ensimmäinen paikallispeli Kiekkoa vastaan oli kyllä allekirjoittaneen mielestä yksi surkeimpia esityksiä joukkueelta muutamaan vuoteen. Puhtaita papereita ei ottelusta saa kuin Tervon Jerry, joka palasi pienen tauon jälkeen maalin suulle. Varsinkin ensimmäinen erä oli omassa surkeidessaan, näin jälkikäteen mietittynä, jopa hieman huvittava. Allekirjoittanut kantaa omalta osaltaan vastuun siittä, että hallille tultiin täysin valmistautumatta ja jokin typerä luulo päällä, että ottelu hoituu puolivaloillakin. Tästä syystä myös vaihtoaitiossa ei totutusta poiketen paljoa herättely-yrityksiä kuulunut allekirjoittaneen toimesta. Syy yksinkertaisesti oli, että jos itse on paskat housuissa, niin on aivan turhaa kolistella tyhjää tynnyriä ja vaatia muilta parempaa. Kaikesta huolimatta joukkue kuitenkin pystyi peliään parantamaan ensimmäisestä erästä ja 2-0 tappiotilanne käännettiin väkisin tasapeliksi. Lopulta sitten rankkareilla hävittiin, vaikka allekirjoittaneellakin olisi ollut mahdollisuus se ratkaista. Paikallisotteluksi sunnuntai-illan jääkiekkotapahtuman irvikuva oli kyllä hävettävän huono.

Ensimmäinen kierros saatiin siis paikallisottelun jälkeen pakettiin ja ilman viimeisen ottelun jälkimakua voisikin sanoa, että sarjan alku oli kohtalaisen hyvä joukkueelta. Kolmelta kärkijoukkueelta ei päänahkoja saatu, mutta eipä möhläyksiäkään sattunut, kuin ehkä tämä viimeinen paikallismatsissa nähty taaperrus. Tosin loppuun pitää huomauttaa, että paikallisnaapurin peli on kyllä ollut paranemaan päin, joten osasyy löytyy myös sieltä…

Tällä viikolla tulee vielä lisää tarinaa mm. riemukkaasta sarjakärjen kaatamisesta ja viiltävä analyysi saunaillan tapahtumista…

Sarjajohtaja joutui ahtaalle Kupittaalla.

Tarvasjoen Urheilijat eivät ole tällä kaudella vielä hävinneet otteluakaan. Sarjan vahvimmalla ykkösnyrkillä varustetun sarjajohtajan pysäyttämiseen valmistautuneen päällikkölauman alkuverryttelystäkin jo näki, että helpolla ei Chiefs tule nahkaansa myymään.

Ensimmäinen erä alkoi varsin vaudikkaasti ja vauhdista huomasi, että jäällä on kaksi sarjan kärkijoukkuetta. Joukkue esitti varsin mallikkaan näköistä kiekkoa, sitä referenssiä vastaan, mitä ollaan totuttu otteluiden aluissa näkemään. Kirkkaasti mielessä esimerkiksi surkuhupaisa aloitus Raisiossa. Tarvasjoki aloitti kuitenkin maalinteon, kun pitkän keskialueen puolenvaihdon jälkeen pääsi kaveri laidasta karkuun ja viimeisteli kyllä harvinaisen näyttävästi vieraat maalin johtoon. Maali pyyhittiin nopeasti mielestä ja pystyttiin jopa ottelua lievästi hallitsemaan. Palkinto saatiin, kun Capitano Saarisen ruoska lauloi suoraan syötöstä tuhon sinfoniaa. Erätauolle mentiin varsin tasaisissa merkeissä ja lauantai-iltana nähty alun pelivalmius antoi uskoa tekemiseen.

Toisen erän aluksi otti allekirjoittanut jäähyn, joko liian innokkaasta karvauksesta johtuen tai sitten pillipiipari tykkäsi vihellellä lämpikseen – niin tai näin – mutta helpohkosti se tuli. Jäähy otti pannuun myös senkin takia, että Tarvasjoen ylivoimaviisikko ei ole todellakaan mikään lapanen. Niinpä siinä sitten kävi, että hyvin pyörineen ylivoimakuvion päätteeksi Tarvasjoki siirtyi ottelussa jo toisen kerran johtoon. Hieman tästä eteenpäin ja Tarvasjoki siirtyi kahden maalin karkumatkalle, päälliköiden pelatessa vajaalla melkein heti vieraiden toisen maalin jälkeen saadun jäähyn johdosta. Maalin syntyminen nakersi kyllä rotan lailla selkärankaa, kun puolihuolimaton neppi viivalta kimpoili päällikköpuolustajan olkapäästä omaan maaliin. Liian halpoja maaleja tälläisiin otteluihin, mutta ketään maalista ei voi tietenkään syyttää… tai voi tätä kuuluisaa rouva Fortunaa, joka näyttäisi olevan varsinainen ämmä. =) Se mitä tapahtui kolmannen Tarvasjoen maalin jälkeen, onkin sitten koko kauden positiivisin päällikköuutinen. Joukkueen ilme ei värähtynytkään ja melkein välittömästi sai Peltomäen Risto kokeilla rankkarista rystylle vientiään... Ei noussu tarpeeksi ja kavennus jäi tekemättä, mutta joukkue kokonaisuutena esitti varsin mallikasta peliä koko erän lopun, ollen jopa hieman yllättäenkin niskan päällä.

Erätauolla usko nousuun oli valtava ja tälläisten otteluiden takia II-divisioonakiekkoilu on, ainakin allekirjoittaneen mielestä, välillä todella antoisaa. Kopissa nostettu taisteluhenki siirtyi sellaisenaan kentälle ja ensimmäiset 14 minuuttia olivat kyllä sellaista päällikkönäytöstä, että ilman loistavasti pelanneen Tarvasjoen maalivahdin huipputorjuntoja, olisi sarjajohtaja kuitannut ensimmäisen tappionsa tällä kaudella. Pelkkä pelillinen hallinta ei tietenkään riitä pisteiden saatiin, mutta tälläisen esityksen jälkeen voi käytännössä kerran viikossa harjoittelevat opiskelijat todeta, että kaaduttiin saappaat jalassa. Ottelu ratkesikin sitten varsin tyypillisellä tavalla, kun takaa-ajaja painostaa läpi erän ilman onnistumista, niin kaveri kuittaa ensimmäisestä mylläkästään. Tosin maali oli tekemällä tehty ja näin ollen pisteet lähtivät lopulta ansaitusti Tarvasjoelle.

Lauantainurakka ei kuitenkaan jäänyt tähän, vaan allekirjoittaneen residenssissä puitiin vielä osan joukkueen kanssa ottelu pakettiin ja siirryttiin tyypilliseen tapaan noin kello kaksi Onnelan tiskille.