Vaihteleva alkukauden päätös Päälliköiltä...

Salolaisten kaatamisen jälkeen matkustettiin Vorssaan taistelemaan paikallisen Flames:in kanssa. Joku täällä vieraillut terävä jantteri on saattanut huomata, että blogaajan lempinimi hieman muistuttaa erään hämäläisen kaupungin kutsumanimeä. Jääköön syy ikuisiksi ajoiksi mysteeriksi, mutta seuraavasta vuodatuksesta voi kaiketi arvata, että jotain siteitä on tähän ennen niin perinteikkääseen kiekkokaupunkiin.

Paikallislehden ennakkomainostukset ja tiedot kaljapäädyistä ym. tuotiin myös joukkueen tietoisuuteen ja niinpä odotettiin, että keskiviikkoiltana pelataan hieno kiekkotapahtuma. Valitettavasti allekirjoittanut teki itsensä naurun alaiseksi hehkuttamalla ennakkoon sellaista mistä ei voi itse olla vastuussa. Täytyy sanoa, että fasiliteetit ovat Forssassa nykyään hienossa kunnossa, kun uudet pukukopit ja toinen lämmin halli on saatu rakennettua. Toista se oli silloin ennen :). Siihen ne hienoudet sitten loppuivatkin. Alkuverryttelyyn mentiin ehkä huonoimmalle jäälle ikinä missään, kun Suomisarja-joukkue FPS oli ensin sotkenut jää sellaiseen kuntoon, että kulmasta lähtiessä jalat löi ripaskaa ja kiekko nauroi hangen alla jalkojen välissä. Tosin meikäläisellä se taitaa nauraa muutenkin. No se on ymmärrettävää, ettei jäätä kerinnyt ajamaan vuorojen välillä. Alkuverryttelyyn toi lisäväriä myös vaihtoaition raivausoperaatio, kun Rippe raivasi pois maaleja, vanereita, autonrenkaita ja edellisilta kausilta pystyyn kuolleita alasarjakiekkoilijoita. Verryttelyn jälkeen huomattiin, että tuomariksi tulee alueen sekavinta linjaa vetävä Kuloaro, joka on aikaisempina vuosina onnistunut sekoittamaan jokaisen viheltämänsä Päälliköiden ottelun mm. aikoinaan meinasi tehdä tuomarin koskemattomuuden rikkomisesta ilmoituksen liittoon, kun nykyinen lakimies ja maratonpörssin ykkösmies Sampo Liusjärvi, menetti Somerolla hermonsa. Jokainen Sampon tunteva ihminen tietää, että tavallisen alta riman on tarvinnut vetää, jos tämä kaveri menettää hermonsa.

Ottelu saatiin käytiin ja vieraspelin ensimmäiseksi eräksi esitys oli varsin mallikas, vaikka tauolle mentiinkin Flames:in johtaessa maalilla. Erätauolla tapahtui sitten sellainen tapahtuma, joka ottaa ihme kyllä vieläkin päähän. Tosin jossain toisessa kaupungissa se olisi allekirjoittaneelta mennyt paikallisten naureskeluksi. Forssaan rakennetut uudet pukukopit toimivat myös yhdyskäytävänä näiden kahden hallin välissä. Jostakin syystä vierasjoukkue istutetaan järjettömän kauaksi tuomarikopeista, joista vihelletään erätauon päättymisvihellykset. Joukkueella kun ei ole erillisiä toimihenkilöitä mukana matkassa, niin epähuomiossa ei kukaan huomannut tarkkailla kelloa. Vihellykset eivät kopille kuuluneet ja kukaan ei viitsinyt selvästi tulla väliaikoja ilmoittamaan. No joukkue tuli jäälle myöhässä ja aivan varmasti ensimmäistä kertaa koskaan päällikköhistoriassa, koska yleensä sinne on saavuttu liian aikaisin ainakin muiden paikkakuntien järjestysmiehien mielestä. Kuloaro päätti sitten suorittaa näitä ”omia kivojaan” ja tuomitsi kakkosen pelin viivyttämisestä. Allekirjoittaneelta meni hermot sanktion arvoisesti toisaalta tähän järjettömään piruilujäähyyn, toisaalta siihen, että hävetti, kun täällä tapahtuu tällaista. Flames iski toisen maalinsa jäähyn aikana ja katkaisi päälliköiden ensimmäisen erän lopun hyvän vireen. Hetken aikaa kerättiin rivejä ennen kuin saatiin peli takaisin kontrolliin. Rippe kaventaessa erän lopulla päästiin hallitsevana osapuolena erätauolle. Toisen erän puolenvälin jälkeen oltiin jo maalin johdossa, mutta Flames pääsi kääntämään kahdella hienolla vastahyökkäysmaalilla pelin jälleen itselleen. Lopussa vielä ilman maalivahtia saatiin tuttuun tyyliin loistavia paikkoja, mutta kiekkoa ei sisälle saatu ja Forssa kuittasi hienojen ja nuoruuden innolla tehtyjen viimeistelyn takia täydet sarjapisteet. Joku saattaa miettiä, että eihän siellä tuomari nyt niin hirveän puolueellisesti vetänyt… ei puolueellisesti, mutta minkäänlaista linjaa ei ollut. Alussa sai boxia siitä, että irvisti vastustajaa päin ja lopussa sai hakata kuin George W. Bush:n olkinukkea Teheranin torilla. Kun loppuun vielä lisää muutaman aikuisen ihmisen noin 10-vuotiaan tasoiset huutelut opiskelijajoukkueen pelaajille, niin voidaan tiivistää kiekkotapahtuman olleen kohtalaisen päinvastainen ennakko-odotuksiin nähden.

Raisiota vastaan täytyy vain todeta, että vajaamiehisenä ei pystytty antaa edes kunnolla vastusta Raision porukalle. Jerry taisteli mallikkaasti, mutta taitavia raisiolaishyökkääjiä vastaan olisi pitänyt ehdottomasti olla enemmän kuin neljä puolustajaa. Sääli, koska RNK oli ehkäpä sarjan parhain joukkue noin taidollisesti mitattuna ja heidän haastamisensa tosissaan olisi ollut mukavaa. Alkukaudesta siihen ei kyetty, mutta jatkosarjassa vielä kohdataan…

Tarvasjoelle saatiin pitkästä aikaa täysi nippu kasaan ja niinpä oli oletettavaa, ettei sarjajohtaja ihan helpolla kotiareenalla pisteitä ota. Edellisen kohtaamisen tapaan tuli tästäkin ottelusta tiukka vääntö. Allekirjoittanut tuurasi Krisua hänen normaalissa ketjussa ja erikoinen kokeilu kantoi hedelmää heti pelin alussa kun Erosen Masi pääsi tuikkaan tärkeän avausmaalin tiukan karvauksen jälkeen. Hyökkäykset vyöryivät kerta toisensa jälkeen Tarvasjoen maalille ja niinpä melkein heti perään saatiin kahden maalin johto, kun Välimäen Iiro täräytti siniseltä ”mielialan tappajan”. Tarvasjoen vaarallinen ylivoima kuittasi heti ensimmäisestä mahdollisuudesta kavennuksen, joka tuli tosin hieman onnekkaasti. Toiseen erään mentiin kuitenkin Päälliköiden johdossa. Tasaisessa toisessa erässä ei nähty kuin yksi maali, kun sama kaiffari iski jälleen siniseltä ylivoimalla pelin tasoihin. Kolmannen erän puolivälissä haki allekirjoittanut sankarin viittaa katkaisemalla tarvasjokelaisen avauksen ja Saarisen Antin nostettua maalin edestä päälliköt jälleen johtoon. Se sankarin viitta kyllä revittiin ja poltettiin, kun alivoimalla 100-0 aloitusvoiton saatuani, siunaantui loistava purkutilanne… oli ilmeisesti hiukan liikaa aikaa ja purku lähti kuin kuolleen kädestä suoraan Tarvasjoen puolustajalle, joka kuittasi pelin tasoihin. Rehellisyyden nimissä peli ratkesi todennäköisesti tuohon tilanteeseen, koska ennen sitä peli oli täydellisesti joukkueen hallinnassa. Tarvasjoki sai pelin hallinnan ja iski tarvittavan voittomaalin hieman tämän jälkeen. Lopussa oli jälleen kerran tuhannen taalaan paikkoja, mutta ei saatu sisälle ja palkka kovasta duunista jäi saamatta. Loppuun täytyy vielä mainita, että saimme jälleen nauttia Kuloaron tuomaroinnista, joka tällä kertaa veti parhaan ottelunsa näissä kekkereissä. Tosin pelin lopussa tullut täysin ihmeellinen korvausjäähy - yleisön nauraessa ja vetäessä ”high five:ja” onnistumiselleen katsomossa - himmensi hiukan suoritusta.

Kiekko 67 vastaan pelattiin varsin mitäänsanomaton taaperrus, vaikka kyseessä olikin paikallisottelu. Yrjälän Tommin hieno tasoitus lopussa oli ehkä ainoita mainitsemisen arvoisia asioita. Joukkueesta valitettavasti jo aisti, että hankaluudet maalin tekemisessä ja niukat tappiot ovat tehneet tehtävänsä. No voittomaalikilpailun jälkeen jälleen hävittiin ja keskinäisissä otteluissa on Waltikka siis Kiekolla. Tosin ei olla tätä heille tarjottu, koska viime kaudella eivät sitä huolineet.

Sarjan viimeinen ottelu Kankaanpäätä vastaan oli täysin merkityksetön molemmille joukkueille muutoin paitsi sen osalta, että voittamalla päälliköt saavuttaisivat tavoitteensa olemalla viiden parhaan joukossa alkusarjassa. Pelistä sen verran, että se oli aivan pikkujoulumeininkiä alusta loppuun, mutta voitto tuli ja tavoite näin saavutettiin. Pikkujoulumeininkiä se oli siksikin, että ottelun jälkeen siirryttiin viettämään TODELLAKIN niitä pikkujouluja ja siitä enemmän seuraavaksi… 

Pikkujoulupaikkana toimi tänä vuonna lääketieteenkandinaattiseuran (toivottavasti meni edes sinnepäin) hallinnoima tila, noin Seppo Rädyn keihäskaaren päässä Kupittaan jäähallilta. Tila oli kyllä sen verran laadukas, että se kuka sinne kusilaariin sitten ikinä oksensikaan, niin HÄPEÄ! Viime kauden tapaan myös avecit olivat mukana, joten keskustelun taso oli karvan verran korkeammalla kuin normaalisti joukkueen tilaisuuksissa. Aivan suunnattoman iso kiitos Paloposken Matille seuran tukemisesta ja auttamisesta jälleen kerran. Matin osallistuminen, tukeminen ja seuran edun ajaminen on ollut vuosien saatossa niin epäitsekästä ja kunnioitettavaa, että hän kiistattomasti yksi seuran historian arvostetuimmista jäsenistä. Matin mukanaolo yhdessä viehättävän vaimonsa kanssa oli tänäkin vuonna yksi juhlan väriläiskistä ja tarinaa tuli niin, että meinasi nauraessa vedet loppua silmistä. Myös Jerryn joulupukin rooli oli vertaansa vailla. Erityismaininnan vaatii myös valmentaja Masin huoli seuran jäsenien juomisesta ennen juhlia, joka sitten osoittautui lopulta aivan aiheettomaksi, koska Masi esimerkillään johdattaen sai koko porukan olemaan ihan ”hyvässä” kunnossa.
Kiitos kaikille pelaajille ja aveceille hienosti menneestä pikkujoulusta!