Sarjajohtaja joutui ahtaalle Kupittaalla.

Tarvasjoen Urheilijat eivät ole tällä kaudella vielä hävinneet otteluakaan. Sarjan vahvimmalla ykkösnyrkillä varustetun sarjajohtajan pysäyttämiseen valmistautuneen päällikkölauman alkuverryttelystäkin jo näki, että helpolla ei Chiefs tule nahkaansa myymään.

Ensimmäinen erä alkoi varsin vaudikkaasti ja vauhdista huomasi, että jäällä on kaksi sarjan kärkijoukkuetta. Joukkue esitti varsin mallikkaan näköistä kiekkoa, sitä referenssiä vastaan, mitä ollaan totuttu otteluiden aluissa näkemään. Kirkkaasti mielessä esimerkiksi surkuhupaisa aloitus Raisiossa. Tarvasjoki aloitti kuitenkin maalinteon, kun pitkän keskialueen puolenvaihdon jälkeen pääsi kaveri laidasta karkuun ja viimeisteli kyllä harvinaisen näyttävästi vieraat maalin johtoon. Maali pyyhittiin nopeasti mielestä ja pystyttiin jopa ottelua lievästi hallitsemaan. Palkinto saatiin, kun Capitano Saarisen ruoska lauloi suoraan syötöstä tuhon sinfoniaa. Erätauolle mentiin varsin tasaisissa merkeissä ja lauantai-iltana nähty alun pelivalmius antoi uskoa tekemiseen.

Toisen erän aluksi otti allekirjoittanut jäähyn, joko liian innokkaasta karvauksesta johtuen tai sitten pillipiipari tykkäsi vihellellä lämpikseen – niin tai näin – mutta helpohkosti se tuli. Jäähy otti pannuun myös senkin takia, että Tarvasjoen ylivoimaviisikko ei ole todellakaan mikään lapanen. Niinpä siinä sitten kävi, että hyvin pyörineen ylivoimakuvion päätteeksi Tarvasjoki siirtyi ottelussa jo toisen kerran johtoon. Hieman tästä eteenpäin ja Tarvasjoki siirtyi kahden maalin karkumatkalle, päälliköiden pelatessa vajaalla melkein heti vieraiden toisen maalin jälkeen saadun jäähyn johdosta. Maalin syntyminen nakersi kyllä rotan lailla selkärankaa, kun puolihuolimaton neppi viivalta kimpoili päällikköpuolustajan olkapäästä omaan maaliin. Liian halpoja maaleja tälläisiin otteluihin, mutta ketään maalista ei voi tietenkään syyttää… tai voi tätä kuuluisaa rouva Fortunaa, joka näyttäisi olevan varsinainen ämmä. =) Se mitä tapahtui kolmannen Tarvasjoen maalin jälkeen, onkin sitten koko kauden positiivisin päällikköuutinen. Joukkueen ilme ei värähtynytkään ja melkein välittömästi sai Peltomäen Risto kokeilla rankkarista rystylle vientiään... Ei noussu tarpeeksi ja kavennus jäi tekemättä, mutta joukkue kokonaisuutena esitti varsin mallikasta peliä koko erän lopun, ollen jopa hieman yllättäenkin niskan päällä.

Erätauolla usko nousuun oli valtava ja tälläisten otteluiden takia II-divisioonakiekkoilu on, ainakin allekirjoittaneen mielestä, välillä todella antoisaa. Kopissa nostettu taisteluhenki siirtyi sellaisenaan kentälle ja ensimmäiset 14 minuuttia olivat kyllä sellaista päällikkönäytöstä, että ilman loistavasti pelanneen Tarvasjoen maalivahdin huipputorjuntoja, olisi sarjajohtaja kuitannut ensimmäisen tappionsa tällä kaudella. Pelkkä pelillinen hallinta ei tietenkään riitä pisteiden saatiin, mutta tälläisen esityksen jälkeen voi käytännössä kerran viikossa harjoittelevat opiskelijat todeta, että kaaduttiin saappaat jalassa. Ottelu ratkesikin sitten varsin tyypillisellä tavalla, kun takaa-ajaja painostaa läpi erän ilman onnistumista, niin kaveri kuittaa ensimmäisestä mylläkästään. Tosin maali oli tekemällä tehty ja näin ollen pisteet lähtivät lopulta ansaitusti Tarvasjoelle.

Lauantainurakka ei kuitenkaan jäänyt tähän, vaan allekirjoittaneen residenssissä puitiin vielä osan joukkueen kanssa ottelu pakettiin ja siirryttiin tyypilliseen tapaan noin kello kaksi Onnelan tiskille.

Tiukka tuplaviikonloppu päälliköillä…

Salossa kolhittua päällikkökilpeä lähdettiin kiilloittamaan Raision kiekkopyhättöön lauantaipäivän ratoksi. Paikallinen NuorisoKiekko on täksikin vuodeksi saanut jalkeille vaarallisen taitavan nipun, joista osa on pelannut ihan tämän maan pääsarjatasollakin. Edelleenkään ei päälliköt saaneet ihan täyttä pumppua kasaan, mikä olisi ollut kyllä kullan arvoista tälläisiä taitavia joukkueita vastaan, kuten esimerkiksi Raisio on. Onneksi joukkue sai jämäkän vahvistuksen puolustuspäähän viidenneksi puolustajaksi, kun vorssalaislähtöinen Tuomas Kauti pelasi ensimmäisen päällikköottelunsa. Maalille, totutusta poiketen, luisteli tällä kertaa Loimaa-ottelussa hyvin pelannut Lauri Alanne.

Ensimmäinen erä oli valmistautumiseltaan joukkueen selvästi huonoin tällä kaudella. Mahtoikohan olla syynä aikainen alkamisajankohta opiskelijanäkökulmasta katsottuna, vai mikä lie, mutta joukkue oli lauma täysiä lampaita. Raisio mätti ensimmäiseen erään kolme häkkiä, kun päällikköhyökkääjät piileksivät kohtalaisen isokokoisten raisiolaisten selkien takana, omien pakkien koittaessa ”hätäpaskoilla” saada jonkunlaista kiekkokontrollia aikaiseksi. Kun ei olla valmiita fyysisesti pelamaan alusta lähtien, niin se näkyy kaksinkamppailuissa, syöttöpaikkojen tarjoamisissa, tilannenopeudessa jne.. Kun sitten vastassa on taitava joukkue, niin kaverin oli loppupeleissä kohtalaisen helppo työ rankaista päällikkölaumaa.

Toiseen erään saatiin jälleen kerran kaivettua asennetta koko joukkueelle ja pelin luonne muuttui täysin. Päälliköt saivat selvästi otetta aikaiseksi ja raisiolaisten maalin eteen saatiin luotua erinomaisiakin paikkoja. Limppua ei sisään totuttuun tapaan kuitenkaan saatu, mutta mitä pidemmälle erä eteni, niin sitä paremmin peliä saatiin painettua RNK:n päätyyn. Sitten sanalla sanoen ryssittiin, kesken hyvän painostuksen, mahdollisuudet viimeisen erän takaa-ajoon, kun ensin kaksi sekunttia ennen erän loppua otettiin vastustajan maalin takana jäähy. Jäähy saatiin kolmannen erän aluksi vielä tapettua, mutta sitten totaalinen seisoskeluhetki omalla alueella jäähyn jälkeen ja toinen boksi putkeen päälliköille. Raisiolaiset kiittivät ja iskivät niitin takaa-ajolle. Loppuerän sitten molemmat lätkivät kosmeettisia maaleja puolin ja toisin, mutta ottelun voiton kannalta niillä ei ollut enää merkitystä. Lauantain kiekkokekkerit saatiin lopulta päätökseen lukemin 7-3.

Lopussa vielä nähtiin ihme episodi, kun totuuden nimissä päälliköiden typerän mailahuitaisun jälkeen loppusummerin jo soidessa, Raision pelaajaat rupesivat hakemaan jonkunlaista joukkotappelua. Vaikka tämä lopun huitaisu oli typerä, niin aivan naurettavaa ruveta mesoamaan tämän joukkueen likaisesta pelityylistä, kun vuodesta toiseen on seura ollut vähiten rangaistusminuutteja ottanut joukkue sarjassa. Muutenkin, kun syyttävänä osapuolena on porukka, joka on tälläkin hetkellä tämän kyseisen listan selvästi viimeinen yli 200 minuutin ”tehoilla”. Eikä ihme, koska jo ensimmäisessä erässä yksi sankari heitteli hanskoja jäähän tapellakseen tulevan lääkärin kanssa II-divisioonan jääkiekko-ottelussa. En tiedä mitä kovuutta mahdetaan tälläisellä osoittaa, mutta ihan oikeesti kovat jätkät pelaa kiekkoa ihan muissa sarjoissa, kuin II-divisioonassa. Muutenkin tämän seuran jäsenet osoittavat kovuutensa täysin toisilla areenoilla ja tavoilla, kuin tappelemalla jääkiekkokaukalossa…

Sunnuntaina päästiin takaisin päällikköluolaan Kupittaalle, kun vieraaksi saapui Forssa Flames. Flames oli perjantaina pelannut tasaisen väännön sarjajohtaja Tarvasjoen kanssa, joten mikäli putki ei liikkuisi, niin tämä nuorehko vorssalaislauma tulisi sivelemään päällikköillä, mainosten täyttämää ja kristallin kirkasta Kupittaan jäätä…

Valmistautuminen oli täysin eri luokkaa kuin lauantaina ja se myös näkyi. Kovalla vauhdilla alkanut ottelu oli alussa selvähköä päällikköhallintaa... mutta kun se ei kiekko-ottelussa ihan vielä riitä, että hallitaan. Erä päättyikin kiikareihin, mutta ottelu oli kuitenkin, niin sanoitusti, hallinnassa. Toinen erä oli kohtalaisen mitäänsanomaton tarina ja ottelu kulki aaltoillen päädystä päätyyn. Hiukan edellisen päivän ottelu tuntui painavan ja ensimmäisenä se näkyy maalintekotilanteissa, kun ei ihan sillä maksimiterävyydellä niitä pystytä toteuttamaan. Tälle tasolle erittäin harvinainen ”tuplakiikarit” toteutui ja viimeiseen erään lähdettiin näin ollen kutkuttavan jännittävässä 0-0 tilanteessa..

Kolmannen erän alkuun saatiin runsaslukuiselle päällikköfanilaumalle ilonaiheita, kun joukkue iski kaksi vapauttavaa häkkiä. Ensin allekirjoittanut pääsi Saarisen Antin kanssa 2-1 tilanteeseen ja ONNEKSI Sartsa ei syöttänyt vaan tinttasi päälliköt ansaittuun johtoon. Toinen tuli melkein heti perään, kun Rippe neppasi maalin edestä tilanteeksi 2-0, loistavan karvauksen päätteeksi. Jotta ei saataisi pinnoja liian helposti tälläkään kertaa, niin kesken ottelun hallinnan otettiin täysin järjetön hyökkäyspään jäähy. Flames käytti tilaisuutensa ylivoimalla ja pääsi peliin mukaan. Tässä ottelussa loistavasti sisään ajettu taktiikka: ”Fogelle ei syötetä”, onnistui jälleen loistavasti, kun Yrjälän Tommi latasi ylivoimahyökkäyksen päätteeksi helpottavan kolmannen maalin. Forssa tuli vielä maalin päähän ja taistelivat lopussa raivokkaasti, mutta se kestettiin, kun Iiro kuittasi omasta päästä kiekon tyhjiin.

Ottelussa nähtiin tälläkin kertaa uusi päällikkökasvo, kun loistavasti maalilla pelannut Jonathan Söderström debytoi Chiefs-paidassa. Joukkue kohtaa ensi lauantaina, vielä tällä hetkellä voittamattoman Tarvasjoen Urheilijat. Ottelusta voitto olisi erittäin tärkeä kahdestakin syystä. Ensiksikin pisteet ei ikinä ole mitenkään pahitteeksi ja toisekseen Tarvasjoen voittoputki pitäisi saada poikki, jotta sarjan voitosta saataisiin vielä kunnon taistelu aikaiseksi.

Vajaamiehinen päällikkölauma kitkerään tappioon Salossa

On keskimäärin kivempi voittaa kuin hävitä. On myös kivempi keskimäärin lähteä tavoittelemaan voittoja, kun on täysi pakka pelimerkkejä edessä. Jos pelimerkkejä on vastustajaan nähden vähän, niin silloin tarvitsee pelata huomattavan paljon paremmin kuin vastustaja, jotta täyspotti irtoaa. Eli tämä tarkoittaa toisella tavalla sanottuna sitä, että mikäli osapuolet ovat taidoiltaan tasaväkisiä, niin se kummalla on enemmän pelimerkkejä, voittaa isommalla todennäköisyydellä pelin.

Tästä järjettömästä pokeriesimerkein esitetystä ajatuksen juoksusta voidaankin sitten palata sunnuntain tapahtumiin...

Päällikkönippu siis lähti hieman vajaamiehisenä Saloon pelaamaan tähän mennessä tärkeintä otteluaan. Päälliköillä on tällä hetkellä, II-divisioona-asteikolle kalibroidulla mittarilla mitattuna, yhdeksän kappaletta laadukkaita puolustajia. Näistä laadukkaista puolustajista ei tosin ole hirveästi apua joukkueelle, mikäli niistä ei saada kuin alle puolet mukaan rintamalle. Salossa kun on vielä ainakin 12 hehtaaria iso kaukalo, niin kilometrejä tulee väkisinkin koneeseen. Hyökkäyspuolen syömähammas ja päävalmentaja Erosen Masi, ei päässyt myöskään otteluun, joten näin ollen pelattiin kolmella sentterillä ja neljällä laituriparilla.

Ensimmäinen erä alkoi kohtalaisen hyvin ja Salon etukäteen tiedetty alun kova prässi ja nopeat suunnanmuutokset saatiin eliminoitua. Kahdeksannen minuutin kohdalla tapahtui kuitenkin sellaista, jota harvoin päällikköpumppu joutuu todistamaan. Jerryn räpylässä oli reikä. Salon ykkösnyrkin Piiroinen veti puolihuolimattoman rannevedon alueelle viennin jälkeen ja sinnehän se lätty lipui. Maalin syntytapa oli etukäteen ajateltuna pahin mahdollinen joukkueelle, koska etukäteen pelätty omanpään haavoittuvuuden toteutuminen tapahtui osa-alueella, jossa sen ei ennustettu tapahtuvan. No jääkiekko olisi aika tylsä laji, jos siinä ei tapahtuisi virheitä kenellekään ja joukkueen onneksi tämä ei Jerryn jatkotorjuntoihin vaikuttanut. Toisen pömpelin Salo teki heille niin tyypilliseen tapaan. Ensin kiekko keskialueelle, josta törkätään pakin edestä kiekko mukaan ja vastahyökkäyksestä kiekko reppuun. Kaksi minuuttia tästä ja allekirjoittanut pääsi alivoimalla katkomaan poikittaissyötön ja neppasi kiekon häkkiin. Joukkue oli kuitenkin selvästi ottavampi osapuoli erän lopussa ja niinpä salolaiset pääsivät tekemään vielä yhden ennen kuin pelastava erätauko alkoi.

Erätauolla saatiin taas päällikköhenki jostain kaivettua ja toiseen erään rakennnettiin ihan erilainen ”tatsi” päälle. Salon selvä hallinta katosi kuin tuhka tuleen ja niinpä peliä saatiin vietyä jatkuvalla syötöllä salolaisten päätyyn. Pakkien kuntokin kesti hienosti ja joukkue pelasi erittäin järkevästi. Tosin mitään pelitavallisia hienouksia ei nähty, mutta tilanteen huomioon ottaen joukkue pelasi hyvin. Lupaamani ”Fogen ruoska osa II” meinasikin tapahtua jo sunnuntaina, kun lähes identtinen tilanne Eurajoki-pelistä toteutui erän puolivälissä, mutta ei ne valtamerilaivatkaan sentään joka viikko uppoa… :) Myllymaan tolppalaukauksen ja monien hyvien tilanteiden jälkeen saatiin lopulta palkinto työstä, kun Mäkilän Joonas pääsi sivaltamaan maalin edestä päälliköt maalin päähän.

Kolmanteen erään lähdettiin tilanteessa, jossa kumpi tahansa voisi vielä ottelun voittaa. Tasaisesti erä alkoikin, mutta sitten kuuden minuutin kohdalla tuli tilanne, jonkalaisiin tasaiset ottelut monesti ratkeavat. Salo otti 100-0 aloitusvoiton päällikköpäädyssä ja iski siniviivalta Hockey Teamin kahden maalin karkumatkalle. Pari minuuttia tästä ja päätuomari Valtanen teki pakolliset ”Valtaset” kohtalaisen linjakkaasti vihelletyn pelin jatkoksi ja antoi, erittäin heppoisin perustein, Salon YV:n aikana toisen boksin päälliköille. Salo kiitti ja iski viidennen häkin. Ottelu käytännössä ratkesi ja taas saatiin uusi merkintä kirjaan nimeltä ”Valtasen pilaamat ottelut länsirannikon alueella”. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että salolaiset olisivat ottelun voittaneet tuomarityöskentelyn takia, mutta avautumisen ”pointin” jokainen tätä blogia lukeva hokimies varmaan tajuaa. Joukkue vielä taisteli raivokkaasti ilman maalivahtia, kun Valtanen antoi säälittävän korvausjäähyn salolaisille tämän edellä mainitun episodin jälkeen. Kaksi minuuttia rumputulta ei kuitenkaan tuottanut tulosta, joten Salo korjasi täyden pistopotin ansaitusti.

Päälliköt kokivat ensimmäisen tappion, mutta joukkueen ilme kaikesta huolimatta oli hyvä ja taisteleva. Neljällä puolustajalla tosin annettiin hieman liikaa tasoitusta naapurille. Tämä ei niinkään näy puolustuspelaamisessa, vaan enemmänkin hyökkäämisessä ja erityisesti isossa kaukalossa, kuten Salossa. 30 minuutin peliajalla tasainen puolustustaso pystytään vielä tällä tasolla ehkä pitämään, mutta avauspelistä ja hyökkäyksien tukemisesta joudutaan väkisinkin karsimaan, jotta energiaa säästyisi puolustamiseen. Tietenkin tästä seuraa oravanpyörä, että myös puolustustilanteet lisääntyvät, kun tulee harhasyöttöjä, hätäisiä rännikiekkoja, ei ehditä pitämään viivaa tai ei ehditä/jakseta lähteä tukemaan hyökkäyksiä. Suuresta rasituksesta huolimatta pakisto selviytyi Iiron johdolla urakasta kiitettävin arvosanoin. Joukkue jatkaa matkaa ensi lauantaina Raisiossa, johon toivottavasti saadaan kasaan täysi ja ärsytetty päällikkölegioona.

Yksi asia tarvitsee tuoda vielä tämänkertaisen blogin lopuksi esille. Salon neljäs maali tehtiin, siis 100-0 aloitusvoiton jälkeen, suoraan syötöstä viivalta… Kuitenkin pöytäkirjaan on maaliin merkitty kaksi syöttäjää. Tämä on kyllä huutosyöttöjen huutosyöttö… :)

Päälliköiden voittoparaati jatkuu...

Joukkue jatkaa tällä kaudella siitä mihin se viime kaudella jäi, eli voittamalla II-divisioonan jääkiekko-otteluita. Joukkueurheilussa yleensä hyvän joukkueen merkkinä pidetään sitä, että se pystyy huonommallakin pelillä voittamaan. Päälliköt eivät ole pelanneet huonosti, mutta ei myöskään mitenkään erityisen hyvin, joten mikäli tätä edellä mainittua pidetään mittarina, niin Chiefs on tällä hetkellä hyvä joukkue. Kolme ottelua ja kolme voittoa, sekä selvästi vähiten päästettyjä maaleja kertovat joukkueen pelillisestä tilanteesta tällä hetkellä.

Perjantaina pelattiin siis ensimmäinen vieraspeli tällä kaudella, kun päällikkökaravaani, Yrjälän pakun johdolla, matkasi Eurajoelle. Eurajoen Lätkä on viime vuodesta ainakin nimilistan mukaan hieman heikentynyt, kun muutama vanhan liiton nimi on lähtenyt joukkueesta. Päälliköt iskivätkin heti ensimmäisessä erässä luun kurkkuun, kun Välimäen Iiro, sekä alkukauden supertulokkaat Joonas Rahkonen ja Ville Kentta iskivät taululle tilanteeksi 0-3. Lukemat olisivat voineet olla rumemmatkin, kun vetoja sateli läpi koko erän ja käytännössä joukkueen luistelutempo oli yhden pykälän kotijoukkuetta edellä. Lätkän veskarin 20 torjunnan johdosta ei enempää maaleja nähty, mutta toiseen erään lähdettiin silti hiukan ratkaisun maku suussa. Toisessa erässä jatkettiin aluksi siitä mihin ensimmäisessä jäätiin, mutta kun ei maaleja saatu aikaiseksi hyvistäkään paikoista, niin Lätkä rupesi saamaan vastahyökkäyksillä hyviäkin tilanteita aikaiseksi… mutta koska meillä on Jerry häkin vartijana, niin porukka vaan jyrsi tuppierkkareita vaihtoaitiossa vailla huolen häivää. No joukkuetta ei kuitenkaan rankaistu ja pelailu jatkui kolmanteen erään. Kolmannessa erässä saatiin sitten tapahtuma, jota ilmeisesti jaksetaan jauhaa loppukausi. Allekirjoittaneelta sattui kerrankin lähtee sellainen sivallus putkien väliin Rippen syötöstä, että jos jonkun suorituksen jälkeen kannattaisi lyödä putket naulaan, niin se olisi kannattanut tehdä nyt… No mutta Fogen ruoska osa 2 on luvattu tapahtuvan vielä tällä kaudella, joten ei vielä lopetella. Sorry. Lopussa joukkue sitten onnistui pilaamaan Jerry nollan omilla hölmöilyillä, mutta joukkueiden väliseen paremmuusmittariin se ei enää vaikuttanut.

Sunnuntai-illaksi saatiin Kupittaalle vieraaksi Loimaan poijjaat, jolla on sarjan fanaattisin kotiyleisö ja jumankauta vielä cheerleaderitkin. Kupittaalla niistä ei tosin ole apua, mutta hyvin Loimaa Rockets pelin silti aloitti. Lauri ”Latexi” Alanne joutui heti pelin alussa kaksi kertaa antautumaan, kun Loimaan oivallinen ristikulmakiekko teki tuhojaan päälliköiden löysäilessä oikein kunnolla. Erän loppupuolella kuitenkin rupesi päälliköiden moottorit olemaan lämmitetty ja putki alkoi kulkemaan tututtuun tyyliin. Erätauolla head coach Erosen ei tarvinnut kuin kuitata, että jatketaan samaan malliin, niin on ihme jos ei kaveri tipu kelkasta. Puolierää kuitenkin Loimaa taisteli vielä mukana, mutta sitten Antti ”Sartsa” Saarinen iski vapauttavan ensimmäisen maalin kuuluisalla lämärillään poikittaissyötöstä ja päälliköt tulivat väkisin ohi, kun Myllymaa ja Eronen vuorollaan rankaisivat suutareiksi jääneitä raketteja. Allekirjoittanut tosin vaikeutti omalla hölmöilyllään joukkuetta erän lopussa ottamalla ehkä uransa tyhmimmän jäähyn, mutta onneksi AV hoidettiin varsin tyylikkäästi. Kolmas erä olikin sitten kaikista selkeimmin päälliköiden hallintaa. Myllymaa iski illan toisensa ja Paakin Kimmo viimeisteli loppulukemat 5-2.

Joukkueen kokoonpanossa nähtiin parikin uutta nimeä, kun puolustukseen Eurajoelle luisteli Ari ”Arska” Lehmusvuori ja Miikka ”tarvis lempinimen” Koski. No Arska tosin ei ole uusi nimi päälliköissä, mutta tietenkin tällä kaudella oli ensimmäistä kertaa mukana. Sunnuntaina Rockets ottelussa nähtiin pitkästä aikaa maaliin suulla eri nimi kuin Tervon Jerry, kun Lauri ”Latexi” Alanne kantoi hienosti torjuntavastuun. Pakkimuuri koki myös sadan kilon menetyksen, kun Arska ei päässyt paikalle, mutta onneksi tilalle saatiin 100 kiloa vihaista suomenruotsalaislihasta korvaamaan, kun Adreas ”Dea” Westerlund hyppäsi voittavaan junaan nopealla komennuksella. Dea on kyllä persoonaltaan sellaista tyyppia, että hänenlaisiaan pitäisi olla jokaisessa urheilujoukkueessa. Pyyteettömän joukkueen eteen tehdyn työn johdosta tämä järkäle nauttiikin suurta arvostusta joukkueen sisällä ja kun pelitaidotkin ovat korkealla tasolla, niin Dea onkin kuulunut päälliköiden runkopuolustajiin jo parin vuoden ajan.

Seuraava peli päälliköillä on Salossa paikallisen Hockey Teamin vieraana. Ottelu on oiva tasomittari joukkueelle, koska rehellisyyden nimissä ei päälliköiden voittamat joukkueet ole todennäköisesti niitä ihan terävimmän kärjen pumppuja sarjassa. Salo on muutenkin ollut historiassa hankala paikka pelata, joten haastetta varmasti saadaan. Tosin joukkueen harjoittelu ja pelaaminen on kyllä ollut selkeän nousujohteista, joten mikäli myös ensi sunnuntaina pystytään tekemistä parantamaan, niin eiköhän Suomen opiskelijajääkiekon lippulaiva käy pointsit hakemassa Turkkuseen.