Vorssalaisia vorssasta saatiin vieraaksi Kupittaalle. Puntit tämän kauden osalta olivat ennen peliä tasan, kun molemmat joukkueet ovat voittaneet yhden aikaisemmista kohtaamisista. Molemmat ottelut ovat olleet urheilullisesti hyvä tasoisia ja rehdillä hengellä lähdettiin tälläkin kertaa liikkeelle. Erikoista näissä otteluissa on se, että molemmissa joukkueissa pelaa Joonas Mäkilä niminen pelaaja. Tosin muutenkin seurojen välillä on poikittaisperheellisiä siteitä, mutta se onkin aivan toinen tarina.
Ottelu oli ehkä tämän kauden vähiten rikkonaisin vääntö ja muutenkin tilastomerkinnät olivat kortilla. Joukkueet erottivat Kupittaan kirkkaissa valoissa vain yksi kappaletta Peltomäen Ristoja toisella joukkueella. Rippe on ollut tällä kaudella todellinen täsmäase joukkueelle, joka on kärsinyt kroonisesta maalintekotaidon puutteesta. Risto on tehnyt maaleja jopa syöttämällä, joten sääntöuudistus jossa maalintekijä voisi saada myös syöttöpisteen maalistaan, olisi Riston tapauksessa paikallaan. Toinen maininta Päällikkö nipusta on erinomaisen ottelun maalin suulla pelannut Lauri "Latexi" Alanne, joka kerkesi vorssalaisten harmiksi jok'ikisen helkkarin kiekon eteen yhtä lukuun ottamatta. Näiden kahden herran panos erotti pelin Päälliköille.
Erityismaininta täytyy antaa forssalaisten huoltojoukoille, jotka ojensivat auttavan kätensä ensimmäisellä erätauolla. Seuralla kun ei ole teroituskonetta saatikka huoltajia, niin ottelun aikaiset huoltotoimenpiteet ovat mallia tee-se-itse tai oikeastaan sovella-peliäs-saakeli. Käytännössä tämä on tarkoittanut siis sitä, että jos vaikka vasemman teräkengän ulkoterästä on kantti pois, niin on kaarrettu pelin aikana vain oikealle… nimimerkillä kokemusta on, niin suorittajana kuin kyseisen toimintamallin todistajana. Vuosien varrella on Päälliköitä autettu eri paikkakunnilla välillä varustelainojen, luistinten teroittamisen yms. kanssa ja tällä kertaa oli vuorossa siis forssalaiset, vaikka ottelu pelattiinkin Kupittaalla. Kiitokset siis siitä..
Keskiviikkoinen matka Raisioon paikallista Nuorisokiekkoa vastaan oli eräänlainen haaste joukkueelle. Sarjan ehdottomasti nimekkäin joukkue on kahdesti tällä kaudella Päälliköt pistänyt nippuun. Tappiot itsessään ei niin hirveästi haittaisi, mutta tapa jolla raisiolaisille olemme tällä kaudella hävitty, on ollut sanalla sanoen nolo. Raisio onkin tällä kaudella ollut ainoa joukkue, jota ei olla pystytty haastamaan kunnolla ja siihen lähdettiin hakemaan muutosta.
Valmistautuminen oli noin niin kuin urheilullisesti katsottuna kohtalaisen kevyt esitys, mutta tällä kertaa lähdettiin otteluun järjellä eikä reidellä. Joukkue sopi ennen kentälle menoa, että poiketen joukkueen aktiivisesta karvauspelistä, otettaisiin tänään käyttöön selkeästi passiivisempi versio. Tämä yksittäinen pelitavallinen muutos tehtiin ihan siitä syystä, että raisiolaisten vastahyökkäyspeli on ollut sanalla sanoen ärsyttävän tehokasta. Jäähyjen välttäminen oli tietenkin se toinen, koska raisiolaisten ykkös YV on tällä hetkellä sarjan paras, mutta jäähymäärän vähentäminen ei välttämättä ole sopimuksista kiinni, koska mikäli liikkeessä ollaan askeleen jäljessä, niin jäähyt ovat väistämätön seuraus.
Ensimmäinen erä oli Päälliköiden, vaikka raisiolaiset antoivat aika ajoin muistutuksen, että heti lävähtää jos lähdetään höntyilemään. Rippehän sen erän ainokaisen taas teki ja todisti maalivainunsa olevan koulutetun kokaiinikoiran tasoa. Kun Jerry vielä toteutti pari kansainvälisen tason torjuntaa, lähdettiin erätauolle Päälliköiden johdossa. Toisessa erässä pääsi raisiolaiset kahdella terävällä vaihdolla ensin johtoon, mutta Rahkosen Joonas nosti maalillaan hengen takaisin päälle ja tasaisen erän jälkeen päästiin sarjan kärkikamppailun arvoisesti tasaisissa merkeissä viimeiseen erään.
Peli aaltoili päästä päähän ja molemmat joukkueet saivat luotua paikkoja tasaiseen tahtiin. Yrjälän Tommi siirsi maalin nurkalta Päälliköt johtoon ja kahden aikaisemman nöyryytyksen kuittaamiselle annettiin loistava mahdollisuus. Mahdollisuuden pilasi mielestäni päätuomari, joka ilmeisesti hiukan pehmeni raisiolaisaition painostuksen takia… tai jotain. Johtomaalin jälkeen antoi pillipiipari kaksi täysin aikaisemmasta linjasta poikkeavaa jäähyä peräjälkeen. Raisiolaiset väänsivät viidellä kolmea vastaan pelin väkisin tasoihin ja kyllä söi miestä, kun aivan varmasti tiesi päätuomari, tuttujen pelatessa ilmeisesti molemmissa joukkueissa, millainen ykkösylivoima on raisiolaisilla laittaa kehiin. Loppuerä väännettiin ilman maaleja ja ensimmäinen piste raisiolaisilta tällä kaudella näki päivänvalon.
Jatkoajalla ei peruuteltu tai varmisteltu vaan molemmat joukkueet halusivat ottelun ratkaista. Ensin pääsi riiston jälkeen allekirjoittanut 2-1 tilanteeseen, mutta hätäisesti haettu lakaisuratkaisu jäi pakin polvareihin. Seuraava 2-1 tilanne tuli kahvitteluista paluun tehnyt kapteeni Saarinen ja päällikköaitoissa puolet rupesi jo keräilemään mailoja, koska näistä poikittaissyötöistä ei Sartsa yleensä erehdy. Tällä kertaa toteutui valtamerilaivan uppoamisen todennäköisyys ja ratkaisu siirtyi myöhemmäksi. Jännittävä ottelu sai ottelun hengen mukaisen ratkaisun, tosin Päälliköiden harmiksi negatiivisen sellaisen. Alle puoli minuuttia ennen loppua pääsi Haakanan Teemu puolittaiseen läpiajoon, joka vaihtui lopulta 3-1 hyökkäykseen. Sekavan tilanteen päätteeksi tilanne vaihtui 4-1 vastahyökkäykseen toiseen päähän ja vain kolme sekuntia ennen jatkoajan loppua teki, ottelun sitä ennen kiikareilla hiihtänyt pörssikärki, ratkaisun poikittaissyötön jälkeen. Täyspottia ei tullut, mutta Raisiossa kotijoukkueen pelatessa vielä parhaalla miehistöllään, ei jatkoaikatappio ole opiskelijanööseiltä ihan huonoin mahdollinen esitys. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä…