Vaihteleva alkukauden päätös Päälliköiltä...

Salolaisten kaatamisen jälkeen matkustettiin Vorssaan taistelemaan paikallisen Flames:in kanssa. Joku täällä vieraillut terävä jantteri on saattanut huomata, että blogaajan lempinimi hieman muistuttaa erään hämäläisen kaupungin kutsumanimeä. Jääköön syy ikuisiksi ajoiksi mysteeriksi, mutta seuraavasta vuodatuksesta voi kaiketi arvata, että jotain siteitä on tähän ennen niin perinteikkääseen kiekkokaupunkiin.

Paikallislehden ennakkomainostukset ja tiedot kaljapäädyistä ym. tuotiin myös joukkueen tietoisuuteen ja niinpä odotettiin, että keskiviikkoiltana pelataan hieno kiekkotapahtuma. Valitettavasti allekirjoittanut teki itsensä naurun alaiseksi hehkuttamalla ennakkoon sellaista mistä ei voi itse olla vastuussa. Täytyy sanoa, että fasiliteetit ovat Forssassa nykyään hienossa kunnossa, kun uudet pukukopit ja toinen lämmin halli on saatu rakennettua. Toista se oli silloin ennen :). Siihen ne hienoudet sitten loppuivatkin. Alkuverryttelyyn mentiin ehkä huonoimmalle jäälle ikinä missään, kun Suomisarja-joukkue FPS oli ensin sotkenut jää sellaiseen kuntoon, että kulmasta lähtiessä jalat löi ripaskaa ja kiekko nauroi hangen alla jalkojen välissä. Tosin meikäläisellä se taitaa nauraa muutenkin. No se on ymmärrettävää, ettei jäätä kerinnyt ajamaan vuorojen välillä. Alkuverryttelyyn toi lisäväriä myös vaihtoaition raivausoperaatio, kun Rippe raivasi pois maaleja, vanereita, autonrenkaita ja edellisilta kausilta pystyyn kuolleita alasarjakiekkoilijoita. Verryttelyn jälkeen huomattiin, että tuomariksi tulee alueen sekavinta linjaa vetävä Kuloaro, joka on aikaisempina vuosina onnistunut sekoittamaan jokaisen viheltämänsä Päälliköiden ottelun mm. aikoinaan meinasi tehdä tuomarin koskemattomuuden rikkomisesta ilmoituksen liittoon, kun nykyinen lakimies ja maratonpörssin ykkösmies Sampo Liusjärvi, menetti Somerolla hermonsa. Jokainen Sampon tunteva ihminen tietää, että tavallisen alta riman on tarvinnut vetää, jos tämä kaveri menettää hermonsa.

Ottelu saatiin käytiin ja vieraspelin ensimmäiseksi eräksi esitys oli varsin mallikas, vaikka tauolle mentiinkin Flames:in johtaessa maalilla. Erätauolla tapahtui sitten sellainen tapahtuma, joka ottaa ihme kyllä vieläkin päähän. Tosin jossain toisessa kaupungissa se olisi allekirjoittaneelta mennyt paikallisten naureskeluksi. Forssaan rakennetut uudet pukukopit toimivat myös yhdyskäytävänä näiden kahden hallin välissä. Jostakin syystä vierasjoukkue istutetaan järjettömän kauaksi tuomarikopeista, joista vihelletään erätauon päättymisvihellykset. Joukkueella kun ei ole erillisiä toimihenkilöitä mukana matkassa, niin epähuomiossa ei kukaan huomannut tarkkailla kelloa. Vihellykset eivät kopille kuuluneet ja kukaan ei viitsinyt selvästi tulla väliaikoja ilmoittamaan. No joukkue tuli jäälle myöhässä ja aivan varmasti ensimmäistä kertaa koskaan päällikköhistoriassa, koska yleensä sinne on saavuttu liian aikaisin ainakin muiden paikkakuntien järjestysmiehien mielestä. Kuloaro päätti sitten suorittaa näitä ”omia kivojaan” ja tuomitsi kakkosen pelin viivyttämisestä. Allekirjoittaneelta meni hermot sanktion arvoisesti toisaalta tähän järjettömään piruilujäähyyn, toisaalta siihen, että hävetti, kun täällä tapahtuu tällaista. Flames iski toisen maalinsa jäähyn aikana ja katkaisi päälliköiden ensimmäisen erän lopun hyvän vireen. Hetken aikaa kerättiin rivejä ennen kuin saatiin peli takaisin kontrolliin. Rippe kaventaessa erän lopulla päästiin hallitsevana osapuolena erätauolle. Toisen erän puolenvälin jälkeen oltiin jo maalin johdossa, mutta Flames pääsi kääntämään kahdella hienolla vastahyökkäysmaalilla pelin jälleen itselleen. Lopussa vielä ilman maalivahtia saatiin tuttuun tyyliin loistavia paikkoja, mutta kiekkoa ei sisälle saatu ja Forssa kuittasi hienojen ja nuoruuden innolla tehtyjen viimeistelyn takia täydet sarjapisteet. Joku saattaa miettiä, että eihän siellä tuomari nyt niin hirveän puolueellisesti vetänyt… ei puolueellisesti, mutta minkäänlaista linjaa ei ollut. Alussa sai boxia siitä, että irvisti vastustajaa päin ja lopussa sai hakata kuin George W. Bush:n olkinukkea Teheranin torilla. Kun loppuun vielä lisää muutaman aikuisen ihmisen noin 10-vuotiaan tasoiset huutelut opiskelijajoukkueen pelaajille, niin voidaan tiivistää kiekkotapahtuman olleen kohtalaisen päinvastainen ennakko-odotuksiin nähden.

Raisiota vastaan täytyy vain todeta, että vajaamiehisenä ei pystytty antaa edes kunnolla vastusta Raision porukalle. Jerry taisteli mallikkaasti, mutta taitavia raisiolaishyökkääjiä vastaan olisi pitänyt ehdottomasti olla enemmän kuin neljä puolustajaa. Sääli, koska RNK oli ehkäpä sarjan parhain joukkue noin taidollisesti mitattuna ja heidän haastamisensa tosissaan olisi ollut mukavaa. Alkukaudesta siihen ei kyetty, mutta jatkosarjassa vielä kohdataan…

Tarvasjoelle saatiin pitkästä aikaa täysi nippu kasaan ja niinpä oli oletettavaa, ettei sarjajohtaja ihan helpolla kotiareenalla pisteitä ota. Edellisen kohtaamisen tapaan tuli tästäkin ottelusta tiukka vääntö. Allekirjoittanut tuurasi Krisua hänen normaalissa ketjussa ja erikoinen kokeilu kantoi hedelmää heti pelin alussa kun Erosen Masi pääsi tuikkaan tärkeän avausmaalin tiukan karvauksen jälkeen. Hyökkäykset vyöryivät kerta toisensa jälkeen Tarvasjoen maalille ja niinpä melkein heti perään saatiin kahden maalin johto, kun Välimäen Iiro täräytti siniseltä ”mielialan tappajan”. Tarvasjoen vaarallinen ylivoima kuittasi heti ensimmäisestä mahdollisuudesta kavennuksen, joka tuli tosin hieman onnekkaasti. Toiseen erään mentiin kuitenkin Päälliköiden johdossa. Tasaisessa toisessa erässä ei nähty kuin yksi maali, kun sama kaiffari iski jälleen siniseltä ylivoimalla pelin tasoihin. Kolmannen erän puolivälissä haki allekirjoittanut sankarin viittaa katkaisemalla tarvasjokelaisen avauksen ja Saarisen Antin nostettua maalin edestä päälliköt jälleen johtoon. Se sankarin viitta kyllä revittiin ja poltettiin, kun alivoimalla 100-0 aloitusvoiton saatuani, siunaantui loistava purkutilanne… oli ilmeisesti hiukan liikaa aikaa ja purku lähti kuin kuolleen kädestä suoraan Tarvasjoen puolustajalle, joka kuittasi pelin tasoihin. Rehellisyyden nimissä peli ratkesi todennäköisesti tuohon tilanteeseen, koska ennen sitä peli oli täydellisesti joukkueen hallinnassa. Tarvasjoki sai pelin hallinnan ja iski tarvittavan voittomaalin hieman tämän jälkeen. Lopussa oli jälleen kerran tuhannen taalaan paikkoja, mutta ei saatu sisälle ja palkka kovasta duunista jäi saamatta. Loppuun täytyy vielä mainita, että saimme jälleen nauttia Kuloaron tuomaroinnista, joka tällä kertaa veti parhaan ottelunsa näissä kekkereissä. Tosin pelin lopussa tullut täysin ihmeellinen korvausjäähy - yleisön nauraessa ja vetäessä ”high five:ja” onnistumiselleen katsomossa - himmensi hiukan suoritusta.

Kiekko 67 vastaan pelattiin varsin mitäänsanomaton taaperrus, vaikka kyseessä olikin paikallisottelu. Yrjälän Tommin hieno tasoitus lopussa oli ehkä ainoita mainitsemisen arvoisia asioita. Joukkueesta valitettavasti jo aisti, että hankaluudet maalin tekemisessä ja niukat tappiot ovat tehneet tehtävänsä. No voittomaalikilpailun jälkeen jälleen hävittiin ja keskinäisissä otteluissa on Waltikka siis Kiekolla. Tosin ei olla tätä heille tarjottu, koska viime kaudella eivät sitä huolineet.

Sarjan viimeinen ottelu Kankaanpäätä vastaan oli täysin merkityksetön molemmille joukkueille muutoin paitsi sen osalta, että voittamalla päälliköt saavuttaisivat tavoitteensa olemalla viiden parhaan joukossa alkusarjassa. Pelistä sen verran, että se oli aivan pikkujoulumeininkiä alusta loppuun, mutta voitto tuli ja tavoite näin saavutettiin. Pikkujoulumeininkiä se oli siksikin, että ottelun jälkeen siirryttiin viettämään TODELLAKIN niitä pikkujouluja ja siitä enemmän seuraavaksi… 

Pikkujoulupaikkana toimi tänä vuonna lääketieteenkandinaattiseuran (toivottavasti meni edes sinnepäin) hallinnoima tila, noin Seppo Rädyn keihäskaaren päässä Kupittaan jäähallilta. Tila oli kyllä sen verran laadukas, että se kuka sinne kusilaariin sitten ikinä oksensikaan, niin HÄPEÄ! Viime kauden tapaan myös avecit olivat mukana, joten keskustelun taso oli karvan verran korkeammalla kuin normaalisti joukkueen tilaisuuksissa. Aivan suunnattoman iso kiitos Paloposken Matille seuran tukemisesta ja auttamisesta jälleen kerran. Matin osallistuminen, tukeminen ja seuran edun ajaminen on ollut vuosien saatossa niin epäitsekästä ja kunnioitettavaa, että hän kiistattomasti yksi seuran historian arvostetuimmista jäsenistä. Matin mukanaolo yhdessä viehättävän vaimonsa kanssa oli tänäkin vuonna yksi juhlan väriläiskistä ja tarinaa tuli niin, että meinasi nauraessa vedet loppua silmistä. Myös Jerryn joulupukin rooli oli vertaansa vailla. Erityismaininnan vaatii myös valmentaja Masin huoli seuran jäsenien juomisesta ennen juhlia, joka sitten osoittautui lopulta aivan aiheettomaksi, koska Masi esimerkillään johdattaen sai koko porukan olemaan ihan ”hyvässä” kunnossa.
Kiitos kaikille pelaajille ja aveceille hienosti menneestä pikkujoulusta!

Vaihtelevan tasoisia esityksiä Päälliköiltä

Porin Karhu HT onnistuttiin voittamaan ensimmäisessa ottelussa tällä kaudella. Mahdollisella häviöllä oltaisiin käytännössä ulkona kamppailusta Suomi-sarjan karsintoihin. Tosin Päälliköillä ei todellisia nousutavoitteita ole, koska realiteetit ovat mitä ovat, mutta käytännössä joukkue on sopinut, että loppuun asti mennään. Luonnollinen karsinta huolehtikoon sitten siittä, että nousua ei tapahdu…

Näitä asioita ei tällä kaudella tarvitse onneksi joukkueen miettiä. Sunnuntai-illan vierasotteluksi oltiin kohtalaisen virkeällä pelipäällä, mutta todettakoon, että ei kaveri kyllä kovin suurella intensiteetillä peliin tullut. Puolitoista erää siinä nyhvättiin, ennen kuin Karhu HT teki alivoimalla maalin, joka oli seurausta todella lepsusta omanpään pelaamisesta. Mahtoikoihan se olla neljäs yritys, josta kiekko viimein lipui sisälle päällikköpuolustajien katsellessa vierestä. Myllymaan Pete pääsi pelin tasoittamaan ansaitusti hetkeä myöhemmin, mutta edelleen maalin tekemisessä oli suuria ongelmia. Kolmannessa erässä peli sitten ratkesi yhden vaihdon aikana, kun Karhu HT sai kaksi puhdasta läpiajoa rakennettua, joista toisesta verkko heilui. Tilanteet olivat pahoja merkkausvirheitä, mutta läpiajojen hakeminen viimeisessä erässä oli porilaisten selkeä taktiikka. Lopussa Karhu HT iski vielä kiekon tyhjään maaliin ja alavireinen päällikkölauma kuittasi toisen perättäisen tappion. Ottelu oli myös allekirjoittaneen viimeinen koitos ennen Espanjan reissua, joten kahdesta seuraavasta ottelusta ei ole muita kuin villejä huhuja…

Joukkue otti pannuun jatkoajalla Loimaan Rocketsilta, vaikka torjuntoja kertyi vastustajan maalivahdille jälleen se 50. Seuran vieraskirjaan oli joku loimaalainen käynyt kommentoimassa joukkueen käyttäytymistä ottelun aikana, mutta asiassa ei ilmeisesti ole mitään perää. Viestin kieliasukin kertoo, että lähettäjä ei todennäköisesti ole ihan se ”penaalin terävin kynä.”

Tämän vuoden totaallisesti sohlannut Eurajoen Lätkä vieraili seuraavana päivänä Turkkusessa. Joukkueen maalinteko-ongelmiin saatiin hiukan lohtua, kun joukkue kuittasi puhtaan 13-1 voiton. Ottelussa selvästi erikoisin piirre oli maalien jakautuminen. Erien mennessä (1-0, 11-1, 1-0) voisi joku kysyä, että mitä ihmettä ja niin kysyi allekirjoittanutkin. Joukkue teki toisessa erässä alle puolessatoista minuutissa neljä maalia, joka taitaa olla jonkinlainen ennätys. Tärkeintä tietenkin, että niitä maaleja vihdoinkin tuli.

Hallituksen järjestämä saunailta, vastassa sarjakärki Salo HT ja täysmiehistö pitkästä aikaa mukana, loi pohjan hienolle ottelulle.. Päälliköiden näkökulmasta siis. Mollivoittoinen sävel toisella kierroksella haluttiin katkaista ja uhriksi sopi varsin mainiosti salolaiset, joiden kanssa on pelattu viime vuosina useita tasaisia vääntöjä.

Ottelu lähti käyntiin juuri niin vauhdikkaasti kuin voisi kuvitella, että sarjakärkeä vastaan pelatessa tapahtuu. Ei ole mikään ihme, että salolaiset pitävät piikkipaikkaa hallussaan, koska rehellisyyden nimissä oli Päälliköt ensimmäisessä erässä ottavana osapuolena. Toisaalta voidaan sanoa, että joukkue pelasi erinomaisen fiksua puolustuspeliä ja Jerry napsi lättyjä totuttuun tapaansa erinomaisesti. Molemmat joukkueet onnistuivat maalinteossa kertaalleen ja toiseen erään lähdettiin tasatilanteessa. Päälliköiden maalin viimeisteli Erosen Masi, ohjaamalla maalin edestä kiekon reppuun.

Toisen erän ensimmäisellä puoliskolla saatiin kaksi jäähyä, joiden johdosta peli pysyi salolaisten hallussa. Jäähyt kestettiin ja noin puolivälin jälkeen saatiin tärkeä johtomaali, kun keskialueen katkon jälkeen Jonski iski Päälliköt johtoon. Maali oli ottelun käännekohta, vaikka Piiroisen Antti tasoitti pelin vielä komealla ”kokosalin”-viennillään. Erä päättyi tasatilanteessa, mutta ottelun painopiste oli kääntynyt ja hienoinen yllätys roikkui ilmassa.

Kolmas erä oli - millä laseilla tahansa katsottuna - selkeästi päälliköiden. Jokainen kenttä sai painetta aikaiseksi ja seitsemän minuutin kohdalla kovalle työlle saatiin palkinto... tosin erikoiselta suunnalta. Allekirjoittanut sai maalin eteen loistavan syötön Haakanan Teemulta ja totutusta poiketen ei tällä kertaa epäonnistumista nähty. Minuutti maalista ja taas paikkui verkot, kun Rahkosen Joonas täräytti ylivoimalla kiekon ylämummeliin. Maalin jälkeen jouduttiin vielä kahdesti alivoimalle, mutta loistavan asenteen johdosta ei todellista takaa-ajoa enää salolaisilta nähty ja kauden hienoin voitto näki päivänvalon. Suurin yksittäinen tekijä voitossa oli se, että joukkue pääsi aloittamaan pelin normaalilla neljällä hyökkäysketjulla ja kolmella pakkiparilla. Tämä asetelma mahdollisti sen, ettei koko ajan kaveri vieressä vaihdu ja sellainen tietynlainen selkeys pelaamisessa lisääntyy. Totutunlaisia karkeita merkkausvirheitä ei nähty ja jokainen tilanne pelattiin huolella loppuun saakka. Joukkue ehkä tarvitsisi muutaman pelaajan lisää, jotta rasitusta voitaisiin jakaa ja resursseja riittäisi paremmin, koska nykyisellään ei voi opiskelijoilta vaatiakkaan, että jokaisessa ottelussa olisi kaikki aina mukana. Voitto oli jokatapauksessa hieno esitys joukkueelta ja teki henkiselle puolelle hyvää.

Hienon voiton jälkeen joukkue siirtyi Akademin omistamalle mökille Paraisten kupeeseen. Iso kiitos Dealle ja Krisulle järjestelyistä, jotka olivat kyllä oman päällikköhistoriani hienoimmat, mitä tulee siis saunailtoihin. Jos jääkiekkojoukkueen saunaillassa tarjoillaan alku-,pää- ja jälkiruuan sisältävä setti, niin voin suorilta sanoa, että suomenruotsalainen tilaisuuksien järjestämisfilosofia on valovuoden edellä perussuomalaisesta: ”Pätkä kylmää kyrsää ja helvetisti viinaa!”-meiningistä. Mökillä oli myös erittäin hieno ulkokäymälä, jossa oli mm. tummennetut ikkunat ja ainutlaatuinen merituulella toimiva perseen raikastin. Dean esittämä perunatykkikään ei jätä kyllä ketään kylmäksi… tai olisi se jättänyt yhden neljästä maalivahdistamme, jos hänen pyynnöstään olisi perunan iskeytymisvoimaa kokeiltu kaverin ahteriin. Rippen puinnit ja taksimatkalla käydyt monipuoliset ”Ou fuck”- keskustelut israelilaisen vahvistuksemme (ei tosin vielä ole pelannut peliäkään, johtuen kansainvälisten siirtomaksujen suuruudesta) kanssa, jäävät nekin osaltaan historian kirjoihin.

Ensimmäinen kierros päätökseen tappion siivittämänä..

Alkuun pahoittelut pitkästä tauosta blogissa. Bloggaajalla on ollut pahoja aikaresurssiin liittyviä ongelmia ja näiden syiden johdosta on päässyt päivitys hieman venähtämään…

Kotipeli Tarvasjokea vastaan oli hyvä esimerkki siittä, että päälliköt pystyvät voitosta taistelemaan jokaista joukkuetta vastaan tässä sarjassa. Tämä tieto takaraivossa lähdettiin aina suuria riemun kiljahduksia aiheuttavaan Kankaanpään reissuun. Tuliaisina kolme pistettä ja loppujen lopuksi ihan mukava mieli. Mitään hirveän värikkäitä sankaritarinoita tästä ottelusta ei kyllä saatu lastenlapsille kerrottavaksi vuoden 2008 II-divisioonan jääkiekkoilusta, mutta voitto on aina voitto. Kankaanpäästä ollaan monesti tultu ilman pisteitäkin. Erikoista ottelussa oli se, että Jääkarhut tekivät kaksi täysin identtistä maalia. Molemmat syntyivät ”satanolla” aloitustappioiden jälkeen viivalta. Nämä kaksi maalia sinällään kertovat joukkueen tasosta aloituksissa, mutta asian parantamiseksi ei ole mitään hirveän helppoja temppuja markkinoilla.

Kauden ensimmäinen paikallispeli Kiekkoa vastaan oli kyllä allekirjoittaneen mielestä yksi surkeimpia esityksiä joukkueelta muutamaan vuoteen. Puhtaita papereita ei ottelusta saa kuin Tervon Jerry, joka palasi pienen tauon jälkeen maalin suulle. Varsinkin ensimmäinen erä oli omassa surkeidessaan, näin jälkikäteen mietittynä, jopa hieman huvittava. Allekirjoittanut kantaa omalta osaltaan vastuun siittä, että hallille tultiin täysin valmistautumatta ja jokin typerä luulo päällä, että ottelu hoituu puolivaloillakin. Tästä syystä myös vaihtoaitiossa ei totutusta poiketen paljoa herättely-yrityksiä kuulunut allekirjoittaneen toimesta. Syy yksinkertaisesti oli, että jos itse on paskat housuissa, niin on aivan turhaa kolistella tyhjää tynnyriä ja vaatia muilta parempaa. Kaikesta huolimatta joukkue kuitenkin pystyi peliään parantamaan ensimmäisestä erästä ja 2-0 tappiotilanne käännettiin väkisin tasapeliksi. Lopulta sitten rankkareilla hävittiin, vaikka allekirjoittaneellakin olisi ollut mahdollisuus se ratkaista. Paikallisotteluksi sunnuntai-illan jääkiekkotapahtuman irvikuva oli kyllä hävettävän huono.

Ensimmäinen kierros saatiin siis paikallisottelun jälkeen pakettiin ja ilman viimeisen ottelun jälkimakua voisikin sanoa, että sarjan alku oli kohtalaisen hyvä joukkueelta. Kolmelta kärkijoukkueelta ei päänahkoja saatu, mutta eipä möhläyksiäkään sattunut, kuin ehkä tämä viimeinen paikallismatsissa nähty taaperrus. Tosin loppuun pitää huomauttaa, että paikallisnaapurin peli on kyllä ollut paranemaan päin, joten osasyy löytyy myös sieltä…

Tällä viikolla tulee vielä lisää tarinaa mm. riemukkaasta sarjakärjen kaatamisesta ja viiltävä analyysi saunaillan tapahtumista…

Sarjajohtaja joutui ahtaalle Kupittaalla.

Tarvasjoen Urheilijat eivät ole tällä kaudella vielä hävinneet otteluakaan. Sarjan vahvimmalla ykkösnyrkillä varustetun sarjajohtajan pysäyttämiseen valmistautuneen päällikkölauman alkuverryttelystäkin jo näki, että helpolla ei Chiefs tule nahkaansa myymään.

Ensimmäinen erä alkoi varsin vaudikkaasti ja vauhdista huomasi, että jäällä on kaksi sarjan kärkijoukkuetta. Joukkue esitti varsin mallikkaan näköistä kiekkoa, sitä referenssiä vastaan, mitä ollaan totuttu otteluiden aluissa näkemään. Kirkkaasti mielessä esimerkiksi surkuhupaisa aloitus Raisiossa. Tarvasjoki aloitti kuitenkin maalinteon, kun pitkän keskialueen puolenvaihdon jälkeen pääsi kaveri laidasta karkuun ja viimeisteli kyllä harvinaisen näyttävästi vieraat maalin johtoon. Maali pyyhittiin nopeasti mielestä ja pystyttiin jopa ottelua lievästi hallitsemaan. Palkinto saatiin, kun Capitano Saarisen ruoska lauloi suoraan syötöstä tuhon sinfoniaa. Erätauolle mentiin varsin tasaisissa merkeissä ja lauantai-iltana nähty alun pelivalmius antoi uskoa tekemiseen.

Toisen erän aluksi otti allekirjoittanut jäähyn, joko liian innokkaasta karvauksesta johtuen tai sitten pillipiipari tykkäsi vihellellä lämpikseen – niin tai näin – mutta helpohkosti se tuli. Jäähy otti pannuun myös senkin takia, että Tarvasjoen ylivoimaviisikko ei ole todellakaan mikään lapanen. Niinpä siinä sitten kävi, että hyvin pyörineen ylivoimakuvion päätteeksi Tarvasjoki siirtyi ottelussa jo toisen kerran johtoon. Hieman tästä eteenpäin ja Tarvasjoki siirtyi kahden maalin karkumatkalle, päälliköiden pelatessa vajaalla melkein heti vieraiden toisen maalin jälkeen saadun jäähyn johdosta. Maalin syntyminen nakersi kyllä rotan lailla selkärankaa, kun puolihuolimaton neppi viivalta kimpoili päällikköpuolustajan olkapäästä omaan maaliin. Liian halpoja maaleja tälläisiin otteluihin, mutta ketään maalista ei voi tietenkään syyttää… tai voi tätä kuuluisaa rouva Fortunaa, joka näyttäisi olevan varsinainen ämmä. =) Se mitä tapahtui kolmannen Tarvasjoen maalin jälkeen, onkin sitten koko kauden positiivisin päällikköuutinen. Joukkueen ilme ei värähtynytkään ja melkein välittömästi sai Peltomäen Risto kokeilla rankkarista rystylle vientiään... Ei noussu tarpeeksi ja kavennus jäi tekemättä, mutta joukkue kokonaisuutena esitti varsin mallikasta peliä koko erän lopun, ollen jopa hieman yllättäenkin niskan päällä.

Erätauolla usko nousuun oli valtava ja tälläisten otteluiden takia II-divisioonakiekkoilu on, ainakin allekirjoittaneen mielestä, välillä todella antoisaa. Kopissa nostettu taisteluhenki siirtyi sellaisenaan kentälle ja ensimmäiset 14 minuuttia olivat kyllä sellaista päällikkönäytöstä, että ilman loistavasti pelanneen Tarvasjoen maalivahdin huipputorjuntoja, olisi sarjajohtaja kuitannut ensimmäisen tappionsa tällä kaudella. Pelkkä pelillinen hallinta ei tietenkään riitä pisteiden saatiin, mutta tälläisen esityksen jälkeen voi käytännössä kerran viikossa harjoittelevat opiskelijat todeta, että kaaduttiin saappaat jalassa. Ottelu ratkesikin sitten varsin tyypillisellä tavalla, kun takaa-ajaja painostaa läpi erän ilman onnistumista, niin kaveri kuittaa ensimmäisestä mylläkästään. Tosin maali oli tekemällä tehty ja näin ollen pisteet lähtivät lopulta ansaitusti Tarvasjoelle.

Lauantainurakka ei kuitenkaan jäänyt tähän, vaan allekirjoittaneen residenssissä puitiin vielä osan joukkueen kanssa ottelu pakettiin ja siirryttiin tyypilliseen tapaan noin kello kaksi Onnelan tiskille.

Tiukka tuplaviikonloppu päälliköillä…

Salossa kolhittua päällikkökilpeä lähdettiin kiilloittamaan Raision kiekkopyhättöön lauantaipäivän ratoksi. Paikallinen NuorisoKiekko on täksikin vuodeksi saanut jalkeille vaarallisen taitavan nipun, joista osa on pelannut ihan tämän maan pääsarjatasollakin. Edelleenkään ei päälliköt saaneet ihan täyttä pumppua kasaan, mikä olisi ollut kyllä kullan arvoista tälläisiä taitavia joukkueita vastaan, kuten esimerkiksi Raisio on. Onneksi joukkue sai jämäkän vahvistuksen puolustuspäähän viidenneksi puolustajaksi, kun vorssalaislähtöinen Tuomas Kauti pelasi ensimmäisen päällikköottelunsa. Maalille, totutusta poiketen, luisteli tällä kertaa Loimaa-ottelussa hyvin pelannut Lauri Alanne.

Ensimmäinen erä oli valmistautumiseltaan joukkueen selvästi huonoin tällä kaudella. Mahtoikohan olla syynä aikainen alkamisajankohta opiskelijanäkökulmasta katsottuna, vai mikä lie, mutta joukkue oli lauma täysiä lampaita. Raisio mätti ensimmäiseen erään kolme häkkiä, kun päällikköhyökkääjät piileksivät kohtalaisen isokokoisten raisiolaisten selkien takana, omien pakkien koittaessa ”hätäpaskoilla” saada jonkunlaista kiekkokontrollia aikaiseksi. Kun ei olla valmiita fyysisesti pelamaan alusta lähtien, niin se näkyy kaksinkamppailuissa, syöttöpaikkojen tarjoamisissa, tilannenopeudessa jne.. Kun sitten vastassa on taitava joukkue, niin kaverin oli loppupeleissä kohtalaisen helppo työ rankaista päällikkölaumaa.

Toiseen erään saatiin jälleen kerran kaivettua asennetta koko joukkueelle ja pelin luonne muuttui täysin. Päälliköt saivat selvästi otetta aikaiseksi ja raisiolaisten maalin eteen saatiin luotua erinomaisiakin paikkoja. Limppua ei sisään totuttuun tapaan kuitenkaan saatu, mutta mitä pidemmälle erä eteni, niin sitä paremmin peliä saatiin painettua RNK:n päätyyn. Sitten sanalla sanoen ryssittiin, kesken hyvän painostuksen, mahdollisuudet viimeisen erän takaa-ajoon, kun ensin kaksi sekunttia ennen erän loppua otettiin vastustajan maalin takana jäähy. Jäähy saatiin kolmannen erän aluksi vielä tapettua, mutta sitten totaalinen seisoskeluhetki omalla alueella jäähyn jälkeen ja toinen boksi putkeen päälliköille. Raisiolaiset kiittivät ja iskivät niitin takaa-ajolle. Loppuerän sitten molemmat lätkivät kosmeettisia maaleja puolin ja toisin, mutta ottelun voiton kannalta niillä ei ollut enää merkitystä. Lauantain kiekkokekkerit saatiin lopulta päätökseen lukemin 7-3.

Lopussa vielä nähtiin ihme episodi, kun totuuden nimissä päälliköiden typerän mailahuitaisun jälkeen loppusummerin jo soidessa, Raision pelaajaat rupesivat hakemaan jonkunlaista joukkotappelua. Vaikka tämä lopun huitaisu oli typerä, niin aivan naurettavaa ruveta mesoamaan tämän joukkueen likaisesta pelityylistä, kun vuodesta toiseen on seura ollut vähiten rangaistusminuutteja ottanut joukkue sarjassa. Muutenkin, kun syyttävänä osapuolena on porukka, joka on tälläkin hetkellä tämän kyseisen listan selvästi viimeinen yli 200 minuutin ”tehoilla”. Eikä ihme, koska jo ensimmäisessä erässä yksi sankari heitteli hanskoja jäähän tapellakseen tulevan lääkärin kanssa II-divisioonan jääkiekko-ottelussa. En tiedä mitä kovuutta mahdetaan tälläisellä osoittaa, mutta ihan oikeesti kovat jätkät pelaa kiekkoa ihan muissa sarjoissa, kuin II-divisioonassa. Muutenkin tämän seuran jäsenet osoittavat kovuutensa täysin toisilla areenoilla ja tavoilla, kuin tappelemalla jääkiekkokaukalossa…

Sunnuntaina päästiin takaisin päällikköluolaan Kupittaalle, kun vieraaksi saapui Forssa Flames. Flames oli perjantaina pelannut tasaisen väännön sarjajohtaja Tarvasjoen kanssa, joten mikäli putki ei liikkuisi, niin tämä nuorehko vorssalaislauma tulisi sivelemään päällikköillä, mainosten täyttämää ja kristallin kirkasta Kupittaan jäätä…

Valmistautuminen oli täysin eri luokkaa kuin lauantaina ja se myös näkyi. Kovalla vauhdilla alkanut ottelu oli alussa selvähköä päällikköhallintaa... mutta kun se ei kiekko-ottelussa ihan vielä riitä, että hallitaan. Erä päättyikin kiikareihin, mutta ottelu oli kuitenkin, niin sanoitusti, hallinnassa. Toinen erä oli kohtalaisen mitäänsanomaton tarina ja ottelu kulki aaltoillen päädystä päätyyn. Hiukan edellisen päivän ottelu tuntui painavan ja ensimmäisenä se näkyy maalintekotilanteissa, kun ei ihan sillä maksimiterävyydellä niitä pystytä toteuttamaan. Tälle tasolle erittäin harvinainen ”tuplakiikarit” toteutui ja viimeiseen erään lähdettiin näin ollen kutkuttavan jännittävässä 0-0 tilanteessa..

Kolmannen erän alkuun saatiin runsaslukuiselle päällikköfanilaumalle ilonaiheita, kun joukkue iski kaksi vapauttavaa häkkiä. Ensin allekirjoittanut pääsi Saarisen Antin kanssa 2-1 tilanteeseen ja ONNEKSI Sartsa ei syöttänyt vaan tinttasi päälliköt ansaittuun johtoon. Toinen tuli melkein heti perään, kun Rippe neppasi maalin edestä tilanteeksi 2-0, loistavan karvauksen päätteeksi. Jotta ei saataisi pinnoja liian helposti tälläkään kertaa, niin kesken ottelun hallinnan otettiin täysin järjetön hyökkäyspään jäähy. Flames käytti tilaisuutensa ylivoimalla ja pääsi peliin mukaan. Tässä ottelussa loistavasti sisään ajettu taktiikka: ”Fogelle ei syötetä”, onnistui jälleen loistavasti, kun Yrjälän Tommi latasi ylivoimahyökkäyksen päätteeksi helpottavan kolmannen maalin. Forssa tuli vielä maalin päähän ja taistelivat lopussa raivokkaasti, mutta se kestettiin, kun Iiro kuittasi omasta päästä kiekon tyhjiin.

Ottelussa nähtiin tälläkin kertaa uusi päällikkökasvo, kun loistavasti maalilla pelannut Jonathan Söderström debytoi Chiefs-paidassa. Joukkue kohtaa ensi lauantaina, vielä tällä hetkellä voittamattoman Tarvasjoen Urheilijat. Ottelusta voitto olisi erittäin tärkeä kahdestakin syystä. Ensiksikin pisteet ei ikinä ole mitenkään pahitteeksi ja toisekseen Tarvasjoen voittoputki pitäisi saada poikki, jotta sarjan voitosta saataisiin vielä kunnon taistelu aikaiseksi.

Vajaamiehinen päällikkölauma kitkerään tappioon Salossa

On keskimäärin kivempi voittaa kuin hävitä. On myös kivempi keskimäärin lähteä tavoittelemaan voittoja, kun on täysi pakka pelimerkkejä edessä. Jos pelimerkkejä on vastustajaan nähden vähän, niin silloin tarvitsee pelata huomattavan paljon paremmin kuin vastustaja, jotta täyspotti irtoaa. Eli tämä tarkoittaa toisella tavalla sanottuna sitä, että mikäli osapuolet ovat taidoiltaan tasaväkisiä, niin se kummalla on enemmän pelimerkkejä, voittaa isommalla todennäköisyydellä pelin.

Tästä järjettömästä pokeriesimerkein esitetystä ajatuksen juoksusta voidaankin sitten palata sunnuntain tapahtumiin...

Päällikkönippu siis lähti hieman vajaamiehisenä Saloon pelaamaan tähän mennessä tärkeintä otteluaan. Päälliköillä on tällä hetkellä, II-divisioona-asteikolle kalibroidulla mittarilla mitattuna, yhdeksän kappaletta laadukkaita puolustajia. Näistä laadukkaista puolustajista ei tosin ole hirveästi apua joukkueelle, mikäli niistä ei saada kuin alle puolet mukaan rintamalle. Salossa kun on vielä ainakin 12 hehtaaria iso kaukalo, niin kilometrejä tulee väkisinkin koneeseen. Hyökkäyspuolen syömähammas ja päävalmentaja Erosen Masi, ei päässyt myöskään otteluun, joten näin ollen pelattiin kolmella sentterillä ja neljällä laituriparilla.

Ensimmäinen erä alkoi kohtalaisen hyvin ja Salon etukäteen tiedetty alun kova prässi ja nopeat suunnanmuutokset saatiin eliminoitua. Kahdeksannen minuutin kohdalla tapahtui kuitenkin sellaista, jota harvoin päällikköpumppu joutuu todistamaan. Jerryn räpylässä oli reikä. Salon ykkösnyrkin Piiroinen veti puolihuolimattoman rannevedon alueelle viennin jälkeen ja sinnehän se lätty lipui. Maalin syntytapa oli etukäteen ajateltuna pahin mahdollinen joukkueelle, koska etukäteen pelätty omanpään haavoittuvuuden toteutuminen tapahtui osa-alueella, jossa sen ei ennustettu tapahtuvan. No jääkiekko olisi aika tylsä laji, jos siinä ei tapahtuisi virheitä kenellekään ja joukkueen onneksi tämä ei Jerryn jatkotorjuntoihin vaikuttanut. Toisen pömpelin Salo teki heille niin tyypilliseen tapaan. Ensin kiekko keskialueelle, josta törkätään pakin edestä kiekko mukaan ja vastahyökkäyksestä kiekko reppuun. Kaksi minuuttia tästä ja allekirjoittanut pääsi alivoimalla katkomaan poikittaissyötön ja neppasi kiekon häkkiin. Joukkue oli kuitenkin selvästi ottavampi osapuoli erän lopussa ja niinpä salolaiset pääsivät tekemään vielä yhden ennen kuin pelastava erätauko alkoi.

Erätauolla saatiin taas päällikköhenki jostain kaivettua ja toiseen erään rakennnettiin ihan erilainen ”tatsi” päälle. Salon selvä hallinta katosi kuin tuhka tuleen ja niinpä peliä saatiin vietyä jatkuvalla syötöllä salolaisten päätyyn. Pakkien kuntokin kesti hienosti ja joukkue pelasi erittäin järkevästi. Tosin mitään pelitavallisia hienouksia ei nähty, mutta tilanteen huomioon ottaen joukkue pelasi hyvin. Lupaamani ”Fogen ruoska osa II” meinasikin tapahtua jo sunnuntaina, kun lähes identtinen tilanne Eurajoki-pelistä toteutui erän puolivälissä, mutta ei ne valtamerilaivatkaan sentään joka viikko uppoa… :) Myllymaan tolppalaukauksen ja monien hyvien tilanteiden jälkeen saatiin lopulta palkinto työstä, kun Mäkilän Joonas pääsi sivaltamaan maalin edestä päälliköt maalin päähän.

Kolmanteen erään lähdettiin tilanteessa, jossa kumpi tahansa voisi vielä ottelun voittaa. Tasaisesti erä alkoikin, mutta sitten kuuden minuutin kohdalla tuli tilanne, jonkalaisiin tasaiset ottelut monesti ratkeavat. Salo otti 100-0 aloitusvoiton päällikköpäädyssä ja iski siniviivalta Hockey Teamin kahden maalin karkumatkalle. Pari minuuttia tästä ja päätuomari Valtanen teki pakolliset ”Valtaset” kohtalaisen linjakkaasti vihelletyn pelin jatkoksi ja antoi, erittäin heppoisin perustein, Salon YV:n aikana toisen boksin päälliköille. Salo kiitti ja iski viidennen häkin. Ottelu käytännössä ratkesi ja taas saatiin uusi merkintä kirjaan nimeltä ”Valtasen pilaamat ottelut länsirannikon alueella”. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että salolaiset olisivat ottelun voittaneet tuomarityöskentelyn takia, mutta avautumisen ”pointin” jokainen tätä blogia lukeva hokimies varmaan tajuaa. Joukkue vielä taisteli raivokkaasti ilman maalivahtia, kun Valtanen antoi säälittävän korvausjäähyn salolaisille tämän edellä mainitun episodin jälkeen. Kaksi minuuttia rumputulta ei kuitenkaan tuottanut tulosta, joten Salo korjasi täyden pistopotin ansaitusti.

Päälliköt kokivat ensimmäisen tappion, mutta joukkueen ilme kaikesta huolimatta oli hyvä ja taisteleva. Neljällä puolustajalla tosin annettiin hieman liikaa tasoitusta naapurille. Tämä ei niinkään näy puolustuspelaamisessa, vaan enemmänkin hyökkäämisessä ja erityisesti isossa kaukalossa, kuten Salossa. 30 minuutin peliajalla tasainen puolustustaso pystytään vielä tällä tasolla ehkä pitämään, mutta avauspelistä ja hyökkäyksien tukemisesta joudutaan väkisinkin karsimaan, jotta energiaa säästyisi puolustamiseen. Tietenkin tästä seuraa oravanpyörä, että myös puolustustilanteet lisääntyvät, kun tulee harhasyöttöjä, hätäisiä rännikiekkoja, ei ehditä pitämään viivaa tai ei ehditä/jakseta lähteä tukemaan hyökkäyksiä. Suuresta rasituksesta huolimatta pakisto selviytyi Iiron johdolla urakasta kiitettävin arvosanoin. Joukkue jatkaa matkaa ensi lauantaina Raisiossa, johon toivottavasti saadaan kasaan täysi ja ärsytetty päällikkölegioona.

Yksi asia tarvitsee tuoda vielä tämänkertaisen blogin lopuksi esille. Salon neljäs maali tehtiin, siis 100-0 aloitusvoiton jälkeen, suoraan syötöstä viivalta… Kuitenkin pöytäkirjaan on maaliin merkitty kaksi syöttäjää. Tämä on kyllä huutosyöttöjen huutosyöttö… :)

Päälliköiden voittoparaati jatkuu...

Joukkue jatkaa tällä kaudella siitä mihin se viime kaudella jäi, eli voittamalla II-divisioonan jääkiekko-otteluita. Joukkueurheilussa yleensä hyvän joukkueen merkkinä pidetään sitä, että se pystyy huonommallakin pelillä voittamaan. Päälliköt eivät ole pelanneet huonosti, mutta ei myöskään mitenkään erityisen hyvin, joten mikäli tätä edellä mainittua pidetään mittarina, niin Chiefs on tällä hetkellä hyvä joukkue. Kolme ottelua ja kolme voittoa, sekä selvästi vähiten päästettyjä maaleja kertovat joukkueen pelillisestä tilanteesta tällä hetkellä.

Perjantaina pelattiin siis ensimmäinen vieraspeli tällä kaudella, kun päällikkökaravaani, Yrjälän pakun johdolla, matkasi Eurajoelle. Eurajoen Lätkä on viime vuodesta ainakin nimilistan mukaan hieman heikentynyt, kun muutama vanhan liiton nimi on lähtenyt joukkueesta. Päälliköt iskivätkin heti ensimmäisessä erässä luun kurkkuun, kun Välimäen Iiro, sekä alkukauden supertulokkaat Joonas Rahkonen ja Ville Kentta iskivät taululle tilanteeksi 0-3. Lukemat olisivat voineet olla rumemmatkin, kun vetoja sateli läpi koko erän ja käytännössä joukkueen luistelutempo oli yhden pykälän kotijoukkuetta edellä. Lätkän veskarin 20 torjunnan johdosta ei enempää maaleja nähty, mutta toiseen erään lähdettiin silti hiukan ratkaisun maku suussa. Toisessa erässä jatkettiin aluksi siitä mihin ensimmäisessä jäätiin, mutta kun ei maaleja saatu aikaiseksi hyvistäkään paikoista, niin Lätkä rupesi saamaan vastahyökkäyksillä hyviäkin tilanteita aikaiseksi… mutta koska meillä on Jerry häkin vartijana, niin porukka vaan jyrsi tuppierkkareita vaihtoaitiossa vailla huolen häivää. No joukkuetta ei kuitenkaan rankaistu ja pelailu jatkui kolmanteen erään. Kolmannessa erässä saatiin sitten tapahtuma, jota ilmeisesti jaksetaan jauhaa loppukausi. Allekirjoittaneelta sattui kerrankin lähtee sellainen sivallus putkien väliin Rippen syötöstä, että jos jonkun suorituksen jälkeen kannattaisi lyödä putket naulaan, niin se olisi kannattanut tehdä nyt… No mutta Fogen ruoska osa 2 on luvattu tapahtuvan vielä tällä kaudella, joten ei vielä lopetella. Sorry. Lopussa joukkue sitten onnistui pilaamaan Jerry nollan omilla hölmöilyillä, mutta joukkueiden väliseen paremmuusmittariin se ei enää vaikuttanut.

Sunnuntai-illaksi saatiin Kupittaalle vieraaksi Loimaan poijjaat, jolla on sarjan fanaattisin kotiyleisö ja jumankauta vielä cheerleaderitkin. Kupittaalla niistä ei tosin ole apua, mutta hyvin Loimaa Rockets pelin silti aloitti. Lauri ”Latexi” Alanne joutui heti pelin alussa kaksi kertaa antautumaan, kun Loimaan oivallinen ristikulmakiekko teki tuhojaan päälliköiden löysäilessä oikein kunnolla. Erän loppupuolella kuitenkin rupesi päälliköiden moottorit olemaan lämmitetty ja putki alkoi kulkemaan tututtuun tyyliin. Erätauolla head coach Erosen ei tarvinnut kuin kuitata, että jatketaan samaan malliin, niin on ihme jos ei kaveri tipu kelkasta. Puolierää kuitenkin Loimaa taisteli vielä mukana, mutta sitten Antti ”Sartsa” Saarinen iski vapauttavan ensimmäisen maalin kuuluisalla lämärillään poikittaissyötöstä ja päälliköt tulivat väkisin ohi, kun Myllymaa ja Eronen vuorollaan rankaisivat suutareiksi jääneitä raketteja. Allekirjoittanut tosin vaikeutti omalla hölmöilyllään joukkuetta erän lopussa ottamalla ehkä uransa tyhmimmän jäähyn, mutta onneksi AV hoidettiin varsin tyylikkäästi. Kolmas erä olikin sitten kaikista selkeimmin päälliköiden hallintaa. Myllymaa iski illan toisensa ja Paakin Kimmo viimeisteli loppulukemat 5-2.

Joukkueen kokoonpanossa nähtiin parikin uutta nimeä, kun puolustukseen Eurajoelle luisteli Ari ”Arska” Lehmusvuori ja Miikka ”tarvis lempinimen” Koski. No Arska tosin ei ole uusi nimi päälliköissä, mutta tietenkin tällä kaudella oli ensimmäistä kertaa mukana. Sunnuntaina Rockets ottelussa nähtiin pitkästä aikaa maaliin suulla eri nimi kuin Tervon Jerry, kun Lauri ”Latexi” Alanne kantoi hienosti torjuntavastuun. Pakkimuuri koki myös sadan kilon menetyksen, kun Arska ei päässyt paikalle, mutta onneksi tilalle saatiin 100 kiloa vihaista suomenruotsalaislihasta korvaamaan, kun Adreas ”Dea” Westerlund hyppäsi voittavaan junaan nopealla komennuksella. Dea on kyllä persoonaltaan sellaista tyyppia, että hänenlaisiaan pitäisi olla jokaisessa urheilujoukkueessa. Pyyteettömän joukkueen eteen tehdyn työn johdosta tämä järkäle nauttiikin suurta arvostusta joukkueen sisällä ja kun pelitaidotkin ovat korkealla tasolla, niin Dea onkin kuulunut päälliköiden runkopuolustajiin jo parin vuoden ajan.

Seuraava peli päälliköillä on Salossa paikallisen Hockey Teamin vieraana. Ottelu on oiva tasomittari joukkueelle, koska rehellisyyden nimissä ei päälliköiden voittamat joukkueet ole todennäköisesti niitä ihan terävimmän kärjen pumppuja sarjassa. Salo on muutenkin ollut historiassa hankala paikka pelata, joten haastetta varmasti saadaan. Tosin joukkueen harjoittelu ja pelaaminen on kyllä ollut selkeän nousujohteista, joten mikäli myös ensi sunnuntaina pystytään tekemistä parantamaan, niin eiköhän Suomen opiskelijajääkiekon lippulaiva käy pointsit hakemassa Turkkuseen.

Päälliköille onnistunut kauden avaus!

Kopissa kuultujen väritysten tai toisaalta niiden puuttumisten johdosta on saunaillan anti jäänyt ilmeisesti laihaksi, vaikkakin Royalissa oli kuulemma pulloja perinteikkäästi tilailtu pariikin otteeseen. Oma vaikutuksensa illan kululle saattoi mahdollisesti olla kahden runkotekijän pahat poisjäännit, eli jälkipelien ykkös-YV:n laiturit Mäkilä.J ja Mäkilä.J. =)

Lauantainmyöhäisillassa päästiin ensimmäistä kertaa tositoimiin. Juhlapäivän traditioksi muodostuneessa TYKS:n palaveriruokailussa tarjoiltiin aina niin hyvää ”noppasoppaa” ja Jerryn noppien imeskelystä näki, että kiekot tulee illalla pysähtyyn. No pysähtyhän ne 37 kertaa ja jälleen kerran PJ:n panos antoi päälliköille sellaisen pohjan, jotta todellisuudessa vieraaksi saapunut Karhu HT ei missään vaiheessa päässyt tosissaan uhkaamaan pisteiden jäämistä Turkkuseen.

Puolustajiin on tullut uusia nimiä viime vuodesta oikein urakalla, mutta lauantai-illaksi ei Kupittaan hornan kattilaan saatu kuin neljä kaveria jalkeille. Vielä kun Teemu ”vastustajan psykologinen kurittaja, Gary” Haakanan polvi oli keskiviikon jäljiltä ollut arkana, niin oli vaarana, että kauden avaukseen olisi lähdetty kolmella varsinaisella puolustajalla. No todellisena urheilumiehenä Gary pelaisi, vaikka yhdellä jalalla, käpy anuksessa ja teräsuojilla. Niinpä tälläkin kertaa Gary halille ilmestyi ja saatiin neljä laadukasta puolustajaa kokoonpanoon. Raskas iltapuhje isoilla minuuteilla oli siis pakeille tiedossa ja kun vielä päällikköperinteisiin kuuluu, niin hirveän monta jäätapahtumaan ei yleensä ennen ensimmäistä sarjapeliä ole alla, saatikka sitten harjoituspelejä. Puolustusnelikkö selvisi raskaasta urakasta mallikkaasti ja yhdessä Jerryn kanssa, joutuivat vain kerran antautumaan porilaisten hyökkäyksien edessä. Garyn kanssa hikoilivat puolustuksessa uusikasvo ja varakapteeni Paakki, raukkamaisen varma Riku, sekä pelaajavalmentaja Iiro, jolle ottelu oli ensimmäinen vuoden loukkaantumisesta johtuneen tauon jälkeen.

Viime vuonna kesken kauden valmennusjohto muutti perinteisen kolmen kentän peluutuksen neljän ketjun ja kolmen pakkiparin versioon. Muutos on osoittautunut todella onnistuneeksi ja sopii joukkueen pelaajamateriaaliin huomattavasti paremmin. Myös tämän kauden avaukseen lähdettiin alunperin neljällä ketjulla, mutta pelaajavalmentaja Kristian Mäkelä joutui jäämään flunssan takia pois. Näin jouduttiin pelaamaan kolmella sentterillä ja neljällä laituriparilla. Perinteisistä päällikkölaitureista oli pois Jonski ja kun Masilla on tällä hetkellä, iskukykyä alentava, uusien luistimien ajo sisään, niin vastuunkantajia tarvittiin laajalla rintamalla. Onnistujia löytyikin koko joukkueesta ja kaikkiin neljään maaliin saatiin eri tekijä. Hyökkäyspäässä debytoi kaksi uutta nimeä Ville Kentta (siis ei kenttä.. ;)) ja Joonas Rahkonen. Kentalla oli varsin oiva vire ensimmäisessä päällikköottelussaan. Ville saallisti kaksi syöttöpistettä ja taisteli muutenkin mallikkaasti. Myös yhtenä kolmesta sentteristä viilettänyt Rahkonen pelasi onnistuneen ottelun, joten molemmat rookiet tuovat laajuutta päälliköiden hyökkäyspäähän. Päälliköiden hyökkäysosasto onnistui kokonaisuudessaan erinomaisesti siihen nähden, että pelattiin kauden ensimmäistä ottelua. Pahoja virheitä ei oikeastaan sattunut kenellekään ja fyysinen kunto tuntuisi olevan vauhdista päätellen ehkä paremmalla tasolla, kuin koskaan aikaisemmin tässä vaiheessa kautta. Tottakai pelituntuma on jokaisella hakusessa, mutta erittäin positiivisellä fiiliksellä voi joukkue lähteä voittoja tästä eteenpäin hakemaan.

Ensimmäisestä ottelusta voitto on aina tärkeä, varsinkin tällä tasolla ja tässä seurassa, missä toiminta perustuu puhtaasti rakkaudesta lajiin. Jälleen tänäkin vuonna on allekirjoittaneen mielestä kasassa hyvähenkinen ryhmä, jonka positiivisen ilmapiirin pystyi helposti aistimaan kopissa pelin jälkeen. Ei olisikaan mikään ihme, vaikka tämä joukkue taistelisi myös tulevalla kaudella sarjan kärkisijoista, mutta tietenkin edellisen vuoden kaltaista sitoutumista ja tekemisen laatua se vaatii. Alkukauden harjoitusten perusteella tähän on ollut jälleen halukkuutta ja siitähän tämä seura tunnetaan myös muualla länsirannikon alueella. Seuralle on menneinä vuosina muodostunutkin selkeä brändi, joka rakentuu kolmesta joukkueen jäsenille tärkeistä raaka-aineista fiksuus, urheilullisuus ja fairplay-henki.

Päälliköiden pre-season kuulumiset!

Päällikkönipun kauden avaava ensimmäinen saunailta on takana ja näin saatu startti kaudelle 2008-2009. Saunaillan antia veistellään myöhemmissä tarinoissa, koska allekirjoittanut lähti saattamaan omaa kultaansa kohti Epsanian vaihto-oppilas aikaa kohtalaisen aikaisessa vaiheessa.

Joukkue on kokenut edellisvuodesta isoja menetyksiä, kun pitkäaikaiset runkopelaajat Janne ”Kemi” Niemelä ja Jari ”Jorse” Riippi jättivät seuran. Kemin tie vei Ouluun lääkikseen ja Jorse matkustaa parin viikon päästä Itävaltaan vaihtoon/hokiammattilaiseksi. Jorse toivottavasti vielä nähdään päällikköpaidassa, kun hän palaa reissultaan ensi kaudeksi, mutta Kemin kohtalon ratkaisee Oulun Lääketieteellinen ja herran oma halu saada siirto takaisin Turkkuseen. Myös viime kaudella loistavasti pelannut Puskan Eero lähti nosteleen ja siirtyi Porin maisemiin. Pelaa ilmeisesti ensi kaudella KJK:n riveissä, joten koko joukkueen puolesta Eero: ”Pidä piä ylhäällä! =)”

Puolustuspäähän menetykset olivat siis suuria, mutta päällikköjohdolla oli tänä kesänä niin sanotusti verkot vesillä ja kovan luokan vahvistuksia on saatu ”peräosastolle”. Iiro Välimäki on saanut polvensa kuntoon ja kun vielä hallituskin oli saanut lähteä käveleen, niin Iiron osallistuminen suurella roolilla sai näin vahvistuksen. Myös kolme kovaa paluumuuttajaa Ari Lehmusvuori, Joonas Toivonen ja Teemu ”Gary” Haakana on reeneissä käynyt ja heidän lopullisia pelisopimuksia vielä hierotaan. Näiden lisäksi vielä täysin uutena kasvona tulevaan lihamuuriin luistelee Kimmo Paakki, jonka CV on pitkä kuin nälkävuosi. Kimmosta leivottiinkin heti varakapteeni joukkueelle, mikä taitaa olla sinänsä jo historiallista seurassa.

Kemin maalintekotaitoa korvaamaan on saapunut useitakin uusia päällikkökasvoja hyökkäykseen, mutta tällä hetkellä heidän kovempi ruotiminen jääköön tulevaisuuteen. Hyökkäysosaston runko on siis pysynyt kohtalaisen ennallaan. Krisulla ilmoitetaan vieläkin rasvaprosentti promilleissa ja kun pelaajavalmentaja Masikin on ollut pitkäaikaisesti hirmu peruskuntokaudella (kaksi viikkoa), niin eturivi tuskin ensimmäisenä nostaa selkäänsä ensi lauantain sarja-avauksessa.

Maalivahtiosastolla voidaan sanoa, että leveyttä löytyy. Joukkueen maalivahtien preseasonvahvuus on ollut seitsemän (7) kassaria, joten jos Jerry floppaa, niin ainakin korvaajia löytyy. Tosin PJ:n sielun rauhaa ei tässä enempää lähdetä horjuttaa, jotta sarjan nopeimilla reflekseillä varustettu itäsuomalainen kobra olisi edelleen siinä iskussa kuin aikaisempina vuosina.

Joukkue valitsi myös valmentajat ja kapteeniston ensi kaudelle. Tänä vuonna joukkuetta johdetaan edestä, ja poiketen aikasemmista kausista, kolmen valmentajan vahvuudella. Näin saadaan paremmin viesti kulkemaan vaihtoaitiossa ja kolme valmentajaa on vaikeampi piestä jälkipeleissä kuin kahta. Päävalmentajan ja näin ollen myös viimeisen sanan vastuun kantaa Matti Eronen ja hänen kanssaan suuret strategistiset pelikirjaluomiset, sekä kokoonpanot hahmottelee Kristian Mäkelä ja Iiro Välimäki. Kapteeniksi joukkue valitsi seuran monivuotisen taistelijaikonin Antti Saarisen ja avustavina linkkeinä pelaajilta valmentajille, sekä tuomareille toimii Kimmo Paakki ja allekirjoittanut.

Tervetuloa uudet ja takaisin palanneet päällikkökasvot! Lauantaina alkaa hikinen tie kohti päätöskekkereitä ja toivottavasti tänäkin vuonna nähdään yhtä taisteleva ja hyvähenkinen porukka kuin aikaisempina vuosina…